Analyysi: Presidenttipelissä seuraavan siirron aika
Presidentti Mauno Koiviston koko Suomen yhdistäneet hautajaiset osoittivat jälleen kerran sen, kuinka tärkeä instuutio tasavallan presidentti suomalaisille on.
Koiviston kaltaisia, kokonaista kansakuntaa elämäntarinallaan puhuttelevia hahmoja tuskin enää nähdään. Edesmenneen presidentin kaltaiset valtiomiehet asettavat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen mittapuun sille, mitä kansalaiset tasavallan korkeimman tehtävän haltijalta odottavat. Helppoheikit ja poliittiset pelurit eivät tehtävään kelpaa.
Presidentti Koiviston kuolema saattoi vaikuttaa myös presidenttipelin askelmerkkeihin. Keskellä suruaikaa presidentti Sauli Niinistön ja muidenkin mahdollisten presidenttiehdokkaiden – kuten SDP:n Eero Heinäluoman – olisi ollut sopimatonta ilmoittaa aikeistaan.
Niinistön ilmoitusta jatkohaluistaan ehdittin odotella toukokuun kolmannelle viikolla. Odotukset ovat perustuneet tosin vain tulkintoihin Niinistön vastauksista asiaa koskeisiin kysymyksiin ja siihen, että presidentti Tarja Halonen ilmoitti omasta halukkuudestaan toiselle presidenttikaudelle 19. toukokuuta 2005.
Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa. Niinistön ulostulo voi olla jo hyvin lähellä – tai sitten ei.
Presidentti Niinistö isännöi 11.–12. kesäkuuta presidentin kesäasunnolla jo perinteisiä Kultaranta-keskusteluja, joiden teemana on Suomen 100-vuotisjuhlien hengessä tulevaisuus turvallisuuden, politiikan ja talouden näkökulmista. Ajoittaako hän ilmoituksensa tapahtuman alle vai lykkääkö sen yhä tuonnemmas?
Poliittista julkisuutta hallitsee kesäkuun toisena viikonloppuna perussuomalaisten Jyväskylässä pidettävä puoluekokous, jossa puolue valitsee puheenjohtaja Timo Soinille seuraajan.
Jos valituksi tulee kiistelty europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, maan poliittinen päiväjärjestys saattaa mennä enemmän tai vähemmän sekaisin viikoiksi. Löytyykö siinä myllerryksessä enää poliittista ”ilmatilaa” presidentin ratkaisulle?
Aikatauluja enemmän poliitikkoja ja politiikan tarkkailijoita askarruttaa tällä hetkellä kuitenkin, miten presidentti tulee asiassa ulos.
Tapana on ollut, että presidenttiä käy pyytämässä ehdolle kukkalähetystö, jolle presidentti antaa vastauksensa. Presidentti Halosta kävi toukokuussa 2005 tapaamassa SDP:n lähetystö, jonka johdossa oli entinen pääministeri Paavo Lipponen.
Niinistön vastauksen viipyminen on jo herättänyt kysymyksiä siitä, kelpaako presidentille pelkkä entisen puolueensa kokoomuksen komennuskunta? Vai edellyttääkö hän sittenkin laajempaa, puoluepolitiikan rajat ylittävää kansalaisvaltuuskuntaa? Kuka sellaisen kokoaisi, ja mistä?
Vaikka presidentinvaalit pidetään joka kuudes vuosi, tehtävään valittavat ovat tavallaan instituution historian vankeja. Presidentin odotetaan istuvan tehtävässään täydet perustuslain suomat 12 vuotta, muuten jää ”yhden kauden presidentiksi”.
Jos jotain, niin sitä myös Niinistö on joutunut omassa harkinnassaan pohtimaan. Presidentti-instituutiota tunnollisesti ja valtiomiesmäisellä arvokkuudella hoitaneen Niinistön kansansuosio on sitä luokkaa, että valinta toiselle kaudelle olisi pelkkä muodollisuus.
Toistaiseksi suoran kansanvaalin historiassa presidentin valintaan on vaadittu aina kaksi kierrosta. Haloseltakaan yhden kierroksen valinta toiselle kaudelle ei onnistunut, kun vastassa oli jo ulkopoliittinen ja arvopohjainen oikeisto-oppositio.
Niinistön kaskessa ei vastaavaa kantoa näy, kun jopa useat näkyvät demarit ovat julkisesti pohtineet istuvaa presidenttiä ratkaisuna puolueensa ehdokaspulaan.