Analyysi: Omatunto koettelee alkoholisopua
Alkoholi herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, eikä väkijuomiin liittyvä lainsäädäntö tee poikkeusta.
Hallituksen esityksen uudesta alkoholilaista pitäisi vihdoin ja viimein päätyä eduskunnan käsittelyyn kevätistuntokaudella 2017.
Viime vuoden keväällä saatiin alkoholilain kokonaisuudistuksesta solmittua poliittinen kompromissi, jonka pohjalta lakiesitystä on viety eteenpäin vastikään päättyneelle lausuntokierrokselle asti. Lopulliset viilaukset ja sinetit sisältöön ovat vielä tekemättä.
Nyt näyttää siltä, että laihan sovun jälkeistä vetäytymisvaihetta voi seurata jopa lihava riita keskustan ja kokoomuksen välillä.
Sytykkeitä antoi viime viikonvaihteessa Keskisuomalaisessa julkaistu uutinen. Sen mukaan suurin hallituspuolue keskusta on valmis luopumaan ryhmäkurista, kun eduskunta äänestää uudesta alkoholilaista.
Eduskuntaryhmän kellokkaista Antti Kaikkonen ja Markus Lohi näkevät laissa elementtejä, jotka puoltavat siitä äänestämistä niin sanottuna omantunnonkysymyksenä.
Kun saman näkemyksen jakaa lainvalmistelussa tiiviisti mukana ollut tuleva peruspalveluministeri Annikka Saarikko, vaikuttaa keskustan kanta selvältä. Jokainen äänestää niin kuin parhaimmaksi ja viisaimmaksi näkee.
Tästä pillastui ensimmäisenä kokoomuksen Elina Lepomäki. Hän tiedotti olevansa tyrmistynyt ”keskustan julkisesta oireilusta” ja vaati, että ”nämä performanssit saisivat loppua”. Lepomäen mukaan ”omantunnon kysymykset eivät ole ilmoitusasioita”.
Keskustan ansioksi on luettava se, että ulostulo tapahtui näinkin aikaisessa vaiheessa ennen istuntokauden alkua.
Omantunnon sallimisesta perusteena ehditään vielä rauhassa neuvotella ja varmistaa selusta niin, ettei alkoholilaille käy kuten keskinäiseen nokitteluun kärjistyneelle liikenneverkkohankkeelle. Jotakin luulisi siitä episodista otetun opiksi.
Kiista käydään näillä näkymin keskustan ja kokoomusten välisenä hierarkiavääntönä. Perussuomalaiset eivät ole lainvalmistelussa tähänkään asti isoa roolia ottaneet. Nyt tosin kuntavaalien läheisyys voi aiheuttaa painetta profiilin nostoon.
Kukaan ei pääse karkuun sitä tosiasiaa, että uusi lakiesitys lisää alkoholin saatavuutta. Vapaampi markkinaympäristö on yksi lain perusideoista, EU-Euroopassa kun eletään.
Puolueettoman tutkimustiedon mukaan saatavuus puolestaan lisää alkoholin aiheuttamia haittoja.
Riskejä siis riittää, ja alkoholilaki on keskustalle vaikea pala käsiteltäväksi. Sen tietää jokainen, joka on yrittänyt saada asiasta kommenttia esimerkiksi nykyiseltä peruspalveluministeri Juha Rehulalta.
Suomalainen alkoholipolitiikka on ikään kuin kaksiteräinen miekka, missä oikea totuus vaappuu jossain siinä terien välissä.
Kun haittatekijöistä katsottuna vastakkaiseen vaakakuppiin asetetaan elinkeinoelämän toiveet ja hallituksen kärkihankkeisiin kuuluva sääntelyn purkaminen, on win–win-tilanne lähtökohtaisesti mahdoton saavuttaa.
Kokonaan oma lukunsa on spekulointi uuden lain vaikutuksista lähinnä Virosta tapahtuvaan matkustajatuontiin.
Spekulointi on oikea termi, sillä kaljarallista on kansan parissa paisunut kulttuuri-ilmiö, josta on turha etsiä luotettavaa tilastotietoa. Sitä kun ei ole olemassa.
Päivittäistavarakaupan Taloustutkimuksella teettämä selvitys ei ollut omiaan ainakaan lisäämään uskoa tutkimusten luotettavuuteen.
Ensin uutisoitiin matkustajatuonnin vähenemisen vaikuttavan niin, että alkoholijuomaverojen tuotto kotimaan myynnissä kasvaa 60 miljoonaa euroa. Parin päivän päästä samaa uutista täsmennettiin siten, että verotuoton kasvuksi arvioitiin enää 35 miljoonaa euroa.
Melkoinen heitto viralliselle selvitykselle, jota varten oli haastateltu sentään kahtatuhatta ihmistä. Lopullista totuutta ja euromääriä päätösten tueksi ei varmuudella tiedä kukaan. Yksi peruste omantunnon ottamiseksi harkintavalikoimaan sekin.
Tutkimustiedon hyödyntäminen on jäänyt elinkeinoelämän lobbauksen jyräämäksi.
Toistaiseksi vaikuttaa siis vahvasti siltä, että tutkimustiedon hyödyntäminen on jäänyt elinkeinoelämän lobbauksen jyräämäksi ja alkoholilakia on viety eteenpäin kokoomukselle mieleiseen suuntaan.
Lukuisat ovat ne kerrat, kun Jaana Pelkonen, Sinuhe Wallinheimo ja kumppanit ovat vaatineet julkisuuden valokeilassa Suomeen eurooppalaista alkoholikulttuuria perinteisen örveltämisen sijaan.
Suomen Restonomit puolestaan toteaa omassa lausunnossaan osuvasti, kuinka alkoholin mystifiointi ”kiellettynä hedelmänä” vähenee parantuneen saatavuuden myötä. Tämä taas muuttaa kulutustottumuksia lähemmäksi luontevaa, kohtuutta suosivaa käyttöä.
Niinhän sen kai pitäisi mennä, että suomalaiseen juomatraditioon ja alkoholikulttuuriin kaivataan muutos. Mutta käynnistyykö se kyllä-äänestysnappia painamalla? Onko alkoholilaki oikeasti omantunnon kysymys?
Kevät ei ole vielä edes kunnolla alkanut, mutta asemat alkoholilain loppukiritaistoon on jo otettu.