Poliitikoilleko porttikielto?
Kokenut ja etevä Maria Kaisa Aula ei hae Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi.
Harmi. Hänestä olisi voinut tulla hyvä pääjohtaja.
Aula sanoo, että jäsenkirjaperusteisista johtajavalinnoista tulisi luopua. Eduskunnan hallinnassa olevissa yhteisöissä valinnat pitäisi tehdä puhtaasti ammatillisin perustein kuten Yleisradiossa viimeksi.
Aulaa on helppo ymmärtää. Hänelläkin on merkittävä rasite. Se on puoluekanta, keskusta. Pelkäsi arvatenkin, että jos nimitetään, media riekkuu taas, että poliittinen nimitys. No, toki hänellä on muitakin syitä olla hakematta.
Poliittista virkanimityksistä luopumista on esitetty ennenkin. Ja esitetään vastakin.
Esitys on toki jalo, mutta silläkin on monia puolia. Yksi on se, että uudistus laittaisi helposti porttikiellon poliitikoille. Ainakin sellainen mielikuva syntyisi helposti. Onko se tarpeen?
Kun Liisa Hyssälä nimitettiin 2010 Kelan johtoon, johan jupistiin poliittisesta nimityksestä. Siinä ei paljon painanut kaksi tutkintoa. Hyssälä on sosiaalipolitiikan maisteri ja hammaslääketieteen tohtori. Lisäksi hänellä oli 15 vuoden kansanedustajakokemus ja seitsemän vuoden ministerikokemus.
Etteikö muka pätevä?
Entäpä Suomen pankki, joka maksaa pääjohtajalleen nyt 23 000 euron kuukausipalkkaa. Sekin paikka tulee täytettäväksi vielä tämän eduskunnan aikana.
Politiikan miehistä tunnettuja pääjohtajia ovat Risto Ryti ja Mauno Koivisto. Ovatko he olleet huonompia kuin vaikkapa Rolf Kullberg tai Sirkka Hämäläinen?
Nyt Suomen Pankkia johtaa ja samalla Euroopan keskuspankin neuvostossa istuu demarien entinen puoluesihteeri ja valtiovarainministeri, pitkäaikainen eurokomissaari Erkki Liikanen. Hänen vuotensa täyttyvät heinäkuussa 2018.
Epäileekö joku, että Liikanen ei osaa hommaansa? Tai hoitaa sen huonosti.
Suomen Pankki ja Kela ovat näkyvimpiä taloja, joiden isänniksi poliitikoilla on ollut hinkua. Mutta jos poliittisista nimityksistä puhutaan, kenttä on laajempi kuin mihin eduskunnan valta ulottuu.
Katsokaapa vaikka kuntia tai kansalaisjärjestöjä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjen johtoon merkittävillä puolueilla on suuri intressi, vaikka paikat miehitettäisiinkin politiikan pienemmillä viskaaleilla. Tässä vanha valtapuolue SDP on ollut erityisen etevä.
Eduskuntaryhmissä puntaroidaan parhaillaan, miten nimityksiä jatkossa hoidettaisiin. Yksi edistysaskel on nimitysperustelujen ja vertailujen avoimempi julkinen vertailu.
Edistystä olisi sekin, jos me ulkopuoliset uskaltaisimme tunnustaa, että puoluekanta ei sellaisenaan syö etevien ihmisten taitoja. Ei ainakaan kaikkien.