Faktaa ja fiktiota
Kirjoitin vuosi sitten tällä palstalla vuodenvaihteen tunnelmista pakolaiskriisin ja Pariisin terrori-iskujen jälkimainingeissa.
Jos 2015 oli Euroopalle kriisien vuosi, ei vuosi 2016 ollut yhtään helpompi. Brysselin, Nizzan ja viimeisimpänä Berliinin iskut horjuttivat kansalaisten turvallisuudentunnetta.
Kotimaassa keskusteltiin kiivaasti perustuslaista ja journalismista. Kiistely kiehui välillä niin kuumana, että Kuopion piispa Jari Jolkkonen esitti jouluviikolla Twitterissä kainon toiveen: ”Julistettakoon joulurauha myös suhteettomiksi paisuneista mediakohuista”.
Some-kiehunta tarjoaa medialle jatkuvana virtana herkullisia uutisaiheita, mutta jokapäiväisten kohujen keskeltä pitäisi yrittää löytää myös syvempiä virtoja; maailman tilaa selittäviä, hitaasti kehittyviä trendejä.
Yksi sellainen on valeuutisten vaikutusvallan kasvu. Ilmiön mittaluokkaa kuvaa se, että Facebookissa valeuutiset levisivät Yhdysvaltain presidentinvaalien alla tehokkaammin kuin todelliset uutiset.
Valeuutiset ja informaatiovaikuttaminen voivat muuttaa maailmaa enemmän kuin nyt arvaammekaan.
Niiden nousu maailmanpolitiikan keskiöön voi merkitä niin journalismille kuin demokratiallekin isoa murrosvaihetta.
Kysymys valeuutisista on medialle periaatteellinen, sillä pyrkimys totuuteen on vuosisatoja ollut journalismille pyhä arvo.
Media on toteuttanut vallan vahtikoiran rooliaan siitä lähtökohdasta, että esitettyjen tietojen tulee perustua faktoihin.
Näkemyksellisenkin journalismin perusperiaatteena on ollut, että mustaa ei voi maalata valkeaksi.
Nyt ”vallan vahtikoirina” esiintyvät perinteisen median ohella valeuutissivustot, jotka usein edustavat äärioikeistolaista maailmankuvaa.
Perinteisessä mediassa päätoimittaja kantaa vastuun sisällöstä. Kun sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi olla media, vastuuta ei kanna kukaan.
Kansalaisella ei ole enää takeita siitä, että hänen lukemansa uutiset pitävät paikkansa. Ja pitivät tai ei, kansalainen tekee usein äänestyspäätöksensä lukemansa perusteella, kuten Yhdysvalloissa juuri nähtiin.
Siksi valeuutiset eivät ole pelkkää somen pintakuohuntaa, vaan iso yhteiskunnallinen ongelma, joka horjuttaa demokratian perustuksia.
Samalla, kun informaatiovaikuttamisen ympärillä käyty keskustelu on maailmalla kiihtynyt, kotimainen journalismikeskustelu on keskittynyt Ylen tilanteeseen.
Pääministeri Juha Sipilän Ylelle antaman sähköpostipalautteen jälkeen ryöpsähtänyt, median riippumattomuutta koskenut keskustelu kertoo, että suomalainen sananvapaus elää ja voi hyvin.
Tärkeää on myös se, että myrskyn silmään joutunut Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen korosti omissa kannanotoissaan faktojen paikkansapitävyyden merkitystä.
Suomalaisessa mediassa hyvä lehtimiestapa, sananvapaus, riippumattomuus ja totuudenmukaisuus ovat arvoja, jotka on perinteisesti pystytty yhteensovittamaan keskenään. Uskon, että näin on jatkossakin.
Suomenmaalle kulunut vuosi on ollut valoisa.
Lukijoilta saamamme palautteen perusteella muutos aikakauslehdeksi on onnistunut hyvin.
Lehdelle on tänä vuonna tullut reilusti yli 1 200 uutta tilaajaa, mikä on nykyisessä, pieneneviin tilaajamääriin sopeutuvassa mediakentässä harvinainen saavutus.
Se rohkaisee toimitusta jatkamaan taustoittavan, syventävän ja faktoihin perustuvan journalismin tekemistä.
Tuoreimman Suomenmaan reportaasissa lukijamme saavat kurkistaa politiikan toimittajan päiväkirjaan vuodelta 2016.
Henkilöhaastattelussa Suomen Pankkiin siirtyvä Olli Rehn arvioi Euroopan poliittisia myllerryksiä ja muistelee talouskomissaarin uransa vaikeimpia hetkiä.
Sinulle, hyvä lukija, toivotan rauhallista uutta vuotta ja mielenkiintoisia lukuhetkiä!