Erämaajoutsenia ja cityhaukkoja
Näinä aamuina joutsenet muuttavat. Kun vien lapsia päiväkotiin, taivaankantta kuvioivat valkoisten lintujen aurat.
Jo aiemmin lähtivät kurjet. Niiden huuto kaikui lakeudella päiväkausia jatkuvana taustamusiikkina.
Komeita näytelmiä molemmat, haikeitakin.
Joutsenten verkkaisen vahvoja siiveniskuja yläilmoihin tiiraillessani päässä alkoi soida Einon Leinon sanoihin sävelletty Lapin kesä.
Ajatukset karkasivat äskettäiselle pohjoisen työmatkalle.
Ivalon ja Inarin teillä sai ajeleskella rauhassa ja ihastella ruskaan taittuvan luonnon lumoa.
Keikalla kuulin, että ihmiset ovat innostuneet pohjoisesta. Ivaloon muuttaisi porukkaa enemmänkin, jos vain olisi asuntoja.
Saamelaiskulttuurin keskuksessa Sajoksessa havaitsimme, että erämaapitäjä on kaikkea muuta kuin tapahtumaköyhä syrjäperä.
Revontuliturismi on räjähtänyt muutamassa vuodessa kasvuun. Hotellia laajennettiin kovalla kyydillä.
Rikas luonto on pohjaton mahdollisuuksien lähde paitsi turismille myös monelle muulle alalle.
Tulevaisuutta on, kunhan resurssit käytetään viisaasti. Pikemminkin pitäisi kysyä, miten Suomella olisi varaa jättää niitä hyödyntämättä.
Samaan syssyyn sattuivat Norjan vaalit, joissa keskustan sisarpuolue kuittasi viiden prosentin vaalivoiton puhumalla syrjäseutujen puolesta.
Tuli mieleen, olemmeko me Suomen keskustassa säikähtäneet loukkoihimme mumisemaan koko maan asuttuna pitämisestä? Uskallammeko nostaa esille sitä hyvää, mikä maakunnista kumpuaa, mihin siellä ylletään?
Yritämmekö paniikinomaisesti muuttua katu-uskottavaksi citypuolueeksi ja siinä kiihkossamme unohdamme ihmiset, jotka ovat luottaneet keskustan pitävän heidän puoliaan?
Älkää käsittäkö väärin. Keskusta on yleispuolue, jolla on annettavaa niin haja-asutus- kuin ruuhka-Suomenkin väelle.
Mutta toivottavasti emme ainakaan me revi kuilua näiden kahden välille. Sen voi tehdä myös unohtamalla juurensa.
Jatkossakin pitää olla mahdollisuus asua halutessaan vaikka kannonnokassa.
Kaikkea ei voi pakata muka kompaktisti etelän isoihin kaupunkeihin. Kaikki eivät sinne halua, eikä se ole kenenkään etu.
Keskustan tehtävä on puhua koko maan voimavaroista. Ei harhautua hymisemään urbanisoitumisliturgian yksitoikkoisia sävelkulkuja. Kaupungistuminen on totta, mutta on sitä muutakin.
Antti Kaikkonen esittikin budjettikeskustelun ryhmäpuheenvuorossa Suomi-sopimusta, jolla yli puoluerajojen varmistettaisiin maan tasapuolinen kehitys.
Se ei tarkoittaisi vain vähäväkisten alueiden tukemista, vaan myös metropoliseutujen kasvun aiheuttamien ongelmien ratkaisemista.
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. Kylmän Suomen syrjäisillä seuduilla täytyy olla joutsenille paljon annettavaa. Eivät kai ne muuten viitsisi aina uudestaan tehdä pitkää matkaansa.
Meissä ihmisissäkin on niin vilinässä viihtyviä cityhaukkoja kuin luonnon rauhaa kaipaavia erämaajoutseniakin.
Kummatkaan eivät ole toista parempia, molemmilla on oikeus rakentaa pesänsä paikkaan, jossa ovat onnellisia.
Ihanteellista olisi, jos molemmissa leireissä haluttaisiin ymmärtää niitä toisia eikä kenelläkään olisi tarvetta sen enempää tallata kuin mollatakaan.
Ja hei muuten, Sajoksessa mietimme, mistä johtuu, että pohjoisessa elävät näyttävät usein ikäistään nuoremmilta, jotenkin iättömiltä.
Vastaus on tietysti viileässä säässä. Pysyyhän ruokakin pakkasessa parempana pitempään!