Äänestäjä, näin kohtaat ehdokkaan
Helsingin kostea ilma kaivautuu luihin ja ytimiin, vaikka päällä on toppatakki.
Poskia paleltaa ja varpaat jäätyvät villasukilla topatuissa kumisaappaissa.
Käsi puristaa esitettä ja työntää sitä kohti vastaantulijaa.
”Voinko antaa vaalimainoksen?”
On taas se aika, kun kaupungit ja kirkonkylät täyttyvät vaalikampanjoinnista.
On telttaa, grillimakkaraa ja kahvia. Värikkäitä liivejä ja poliittisia näkemyseroja.
Ainakin Helsingissä ehdokkaita ja tukiryhmiä on joissain paikoissa tungokseksi asti.
Vaalimateriaalia saisi kantaa kotiin kasseittain, jos ottaisi jokaisen tarjotun esitteen vastaan.
Ehdokkaita opetetaan ennen vaaleja kohtaamaan äänestäjiä, mutta tulevatko äänestäjät miettineeksi, kuinka ehdokas kannattaisi kohdata?
Useamman kampanjan tehneenä voin tarjota muutaman ilmaisen vinkin.
Ensinnäkin, kannattaa muistaa, että ehdokas on kadulla, koska haluaa tavata sinut.
Hän on otollista maaperää erilaisten kehitysideoiden eteenpäin viemiselle ja poliittisille pohdinnoille.
Toisaalta valtaosalla äänestäjistä ei ole aikaa tai kiinnostusta keskustella sattumalta kadulla tapaamiensa ehdokkaiden tai kampanjaporukoiden kanssa.
Erityisen vähän kohtaaminen kiinnostaa, jos ehdokas tai ehdokkaan puolue herättää vahvan vastareaktion.
Näissä tapauksissa olen havainnut erilaisia selviytymisstrategioita.
Jotkut oppivat kiertämään ehdokaskeskittymät, vaikka se maksaisi vähän pidemmän kävelymatkan.
Osa ratkaisee asian vetämällä naamalleen tympeän ilmeen ja katsomalla ohi.
Joillekin ehdokkaat ovat sopiva kohde turhautumisen ja vihan purkamiseen.
He puuskahtavat, että ehdokas ei todellakaan kiinnosta ja voisi painua takaisin sinne, mistä on tullutkin.
Lopulta ehdokkaan kohtaaminen ei kuitenkaan vaadi rakettitiedettä. Katse silmiin ja päänravistus riittää.
Kun esitteet tympivät, kannattaa muistaa, että kyse on kansanvallan kannalta tärkeästä jutusta.
Kampanjointi kertoo ihmisille, että vaalit ovat tulossa.
Lisäksi se antaa ehdokkaille ja äänestäjille mahdollisuuden tavata toisiaan ja keskustella politiikasta.
Kaiken lisäksi ehdokkaat tukiryhmineen tekevät hommaa yleensä korvauksetta, pelkästä maailman parantamisen ilosta.
Ilman ehdokkaita äänestäjillä ei olisi mistä valita. Ja ilman tukiryhmiä kampanjat jäisivät tekemättä.
Siispä jos tykkäät demokratiasta erityisen paljon, suosittelen seuraavan kerran esitteestä kieltäytyessä hymyilemään kieltäytymisen lisäksi.
Toivottamaan tsemppiä kampanjaan, vaikka kyse ei olisi omasta suosikkipuolueestasi.
Tulee muuten hyvä mieli. Vaalit ovat yhteinen juttu – kansanvallan karnevaali.