Tapaukset Diarra ja Vapaavuori
Eteen on tullut kaksi keissiä, joissa kyse on kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelusta.
Helsingin pormestari, kokoomuksen Jan Vapaavuori on käynyt kampanjaa hallituksen MAKUSOTE-uudistusta vastaan ja samalla toitottanut kaupunkien – alleviivaten Helsingin – merkitystä kaikessa Suomen menestyksessä.
Helsinkiläinen vihreiden valtuutettu Fatim Diarra sai aikaan kohun kirjoittamalla Facebookiin perjantaina 3. marraskuuta: ”Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on ankeata, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua”.
Suomi on pieni maa, johon mahtuu yksi totuus kerrallaan. Tällä hetkellä elinkeino- ja innovaatiopolitiikassa vannotaan kaupungistumisen nimeen.
Uskotaan, että kun Suomen väestö ja varallisuus saadaan työnnettyä mahdollisimman tiiviisiin paketteihin, niin alamme sykkien kukoistaa maailmanlaajuisissa kilpailuissa.
En tiedä, onko missään muualla maailmassa vastaavaa vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseudun välillä.
Vapaavuorelainen ajattelu unohtaa, että Suomen vientiteollisuus sijaitsee pääosin Uudenmaan ulkopuolella. Teollisuuden raaka-aineet ja energialähteet ovat pk-seudun ulkopuolella. Vientituloja tuova matkailu on ”metsässä”.
Unohdetaan, että Suomi on pullollaan kaupunkilaisia, jotka asuvat osan vuodesta maalla. Suomi on pullollaan maalaisia ”ukkeja ja mummia”, jotka auttelevat kaupungissa lastenlasten hoitoa.
Vapaavuoren höpinöissä on hyvä myös muistaa, että hän on ”vain” Suomen suurimman kunnan kunnanjohtaja. Merkittävä paikka, muttei siitä valtakunnanpolitiikkaa tehdä.
Kuinkahan paljon helsinkiläiset nauraisivat, jos Kauhavan kaupunginjohtaja alkaisi viisastella pääkaupungin bussiliikenteestä?
Suomi tarvitsee menestyvän pääkaupungin. Haluaisin kuitenkin haastaa metropolivisiota: alle kuusi miljoonaa asukasta ei kovin sykkivää suurkaupunkia pysty luomaan, vaikka kaikki asuisivat siinä.
Helsingin pitäisi kilpailla maailman metropoleja vastaan puhtaudella, turvallisuudella, luonnolla – eräänlaisella pittoreskilla. Tätä Helsingin vaalipiirin kansanedustajanakin toiminut Esko Aho kommentoi hyvin 10.10. Ilta-Sanomissa.
Mielenkiintoisinta Diarra-kohussa ovat vihreiden johdon ja median ensireaktiot törkytekstiin.
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kuittasi asian huonona vitsinä. Toimittajien koura näytti ainakin minun silmiini hellemmältä kuin vaikka kokoomuslaisten tai perussuomalaisten kohdalla.
Jäi vaikutelma, että vihreän vaikuttajan munauksiin voi suhtautua ymmärtäväisemmin kuin jonkun muun. Tällainen on kaksinaismoralismia. Jos edellytämme loukkaavan puheen kitkemistä politiikasta, se koskee samalla tavalla kaikkia.
Diarra on kohun seurauksena saanut valtavasti vihapostia, josta iso osa koskee hänen sukupuoltaan ja etnistä taustaansa. Se on täysin väärin, mutta kertoo omalta osaltaan Suomen ilmapiiristä.
Virheen tehnyt tai herkkään asiaan kantaa ottava poliitikko saa puolueesta riippumatta vihapuhetta ja lokaa päälleen saman tien.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja