Rakkaudesta aluepolitiikkaan
”Käy tuuli aaveiden kaupungissa, kunnat nitisee liitoksissa.”
Näin laulaa Tuure Kilpeläinen kappaleessaan Autiosaari. Koska 4-vuotias tyttäreni on ottanut tämän uudeksi suosikkikappaleekseen, on laulu tullut kuultua turhankin monta kertaa viime aikoina. Samalla kuitenkin kappaleen sanoitukset ovat herättäneet mielenkiintoisia pohdintoja.
”Ei ristin sielua liikenteessä, missä mun lempi on?”
Vajaa vuosi sitten Helsingin Sanomat nosti esille artikkelissaan ”Yksin jääneet – kymmenissä Suomen kunnissa miehille ei riitä naisia” väestön epätasaisen jakautumisen ja sen, kuinka useissa kunnissa on enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia. Artikkelin mukaan naiset sen sijaan keskittyvät miehiä enemmän korkeakoulukaupunkeihin.
Helsingin Sanomien jutun otsikoinnista voi olla montaa mieltä, mutta esille nostettiin tärkeä näkökulma Suomen jakautumisesta. On huolestuttavaa, kuinka helposti epätasainen kehitys ja sen seuraukset sivuutetaan.
Meistä monelle juuri koko Suomen huomiointi on se tärkein syy olla keskustalainen.
Aluepolitiikka ei ole ehkä sanana seksikäs, mutta silti sydämissämme.
Jo yli sadan vuoden ajan on keskusta pitänyt huolta koko Suomesta ja sen elinvoimaisuudesta. Tässä ajassa on jo alun suurin intohimo ja hullaantuminen luultavasti laantunut tasaisen tyyneksi rakkaudeksi.
Suhteen eteen on tehtävä töitä, näin on myös keskustan ja aluepolitiikan pitkän romanssin kohdalla.
Muistaahan keskusta näyttää rakkautensa aluepolitiikkaan paitsi sanoin, myös teoin?
”Kun kuuta lakkasin ulvomasta, tähdet tippuivat syliini vasta.”
Aluepolitiikkaa täytyy puolustaa jo inhimillisten näkökulmien vuoksi. Kun koko Suomi on täynnä mahdollisuuksia, on myös toivoa ja mahdollisuus kohdata toinen ihminen omassa elinpiirissään.
”Sellaista lempi on.”
Kirjoittaja on keskustanuorten liittohallituksen jäsen