Venäjän vallankumous katkaisi valtioyhteyden
Tänään tulee kuluneeksi tasan sata vuotta Venäjän lokakuun, läntisen ajanlaskun mukaan marraskuun vallankumouksesta.
V. I. Leninin johdolla toteutettu vallankaappaus katkaisi käytännössä Suomen ja Venäjän valtioyhteyden.
Suomen satavuotisjuhlista on muodostunut kansalaisyhteiskunnan voimannäyte.
Juhlavuoden ohjelmistoon ilmoitettiin lokakuun loppuun mennessä jopa 5000 erilaista tapahtumaa.
Juhlahankkeiden kirjo ulottuu muodostelmaluistelun maailmanmestareiden kilpailuohjelmista tieteellisiin seminaareihin. Mukana ovat käytännössä kaikki suomalaisen yhteiskunnan tahot.
Tästä eteenpäin lähes jokaisena päivänä voitaisiin pitää mielenkiintoinen historian luento otsikolla ”Tapahtui tasan sata vuotta sitten”.
Vuoden kääntyessä lopuilleen juhlinta saa vakavampia sävyjä.
Tästä eteenpäin lähes jokaisena päivänä voitaisiin pitää mielenkiintoinen historian luento otsikolla ”Tapahtui tasan sata vuotta sitten”.
Tasan sata vuotta sitten Pietarin asemalle saapui Helsingistä yöjuna, jonka matkustajina olivat muiden muassa kenraalikuvernööri Nekrasov ja ministerivaltiosihteeri Enckell.
Heidän oli määrä sopia Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa Suomen aseman järjestämisestä.
Suomen uuden eduskunnan kaikki ryhmät olivat siunanneet sopimuksen sisällön, viimeisenä myös sosiaalidemokraatit marraskuun 7. päivän vastaisena yönä, kun juna oli matkalla Pietariin.
Pietariin saavuttuaan herrat saattoivat vain todeta, että väliaikaista hallitusta ei enää ollut.
Pääministeri Kerenski oli paennut kaupungista, ja muita hallituksen jäseniä oli pidätetty. Bolsevikit onnistuivat miehittämään Pietarin avainpaikat lähes verettömästi.
Senaatin puheenjohtaja eli nykykielellä pääministeri E. N. Setälä teki Pietarin tapahtumista selkeän johtopäätöksen: Suomen ja Venäjän valtioyhteys on katkennut.
Tämän tiedon pohjalta uusi eduskunta ryhtyi pohtimaan Suomen aseman järjestämistä.
Viikon neuvottelujen jälkeen eduskunta hyväksyi 15. marraskuuta Santeri Alkion ehdotuksen, jonka mukaan eduskunta ryhtyi itse käyttämään korkeinta valtaa maassa.
Tämä päätös syntyi vielä maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien yhteistyön tuloksena.
Silloinen ”punamultayhteistyö” katkesi kuitenkin 14. marraskuuta alkaneen suurlakon aikaisiin levottomuuksiin.
Maalaisliitto ja eduskunnan oikeisto äänestivät marraskuun lopulla valtaan P. E. Svinhufvudin senaatin, jonka tärkein tehtävä oli itsenäisyyden toteuttaminen.
Svinhufvudin senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta. Eduskunta hyväksyi julistuksen 6. joulukuuta, josta tuli lopulta virallinen itsenäisyyspäivä.
Itsenäisyyttä voitaisiin yhtä hyvin juhlia 15. marraskuuta tai 4. joulukuuta, miksei myös tänään, 7. marraskuuta.
On kaikki syyt nostaa sadan vuoden takaiset tapahtumat itsenäisyysjuhlien keskiöön loppuvuoden aikana.