Vaahtoamme usein väärien tietojen varassa
Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa. Voi olla. Mutta tieto auttaa myös ymmärtämään yhteiskuntaa. Liian usein vaahtoamme väärien luulojen varassa.
Emme tiedä sitäkään, miten verorasitus oikein jakaantuu, vaikka jokainen kansalainen maksaa monenlaisia veroja.
Niinpä monelle on uutinen, että valtion ansiotuloveroa peritään tavalliselta palkansaajalta vasta sitten, kun hänen vuositulonsa ovat noin 32 300 euroa.
Tällaisiin tuloihin päästään, kun kuukausipalkka on noin 2 500 euroa.
Verotaulukkojen mukaan verotus näyttää tosin alkavan jo paljon alemmalta tasolta. Mutta kaikille kuuluvat vähennykset nostavat verotettavan tulon alarajan yli 32 000 euron. Nämä vähennykset ovat työttömyysvakuutusmaksu-, työeläkemaksu- ja työtulovähennys.
Kunnallisverotuksesta puhutaan usein yhä ”jakoverona”.
Kunnallisverotuksesta puhutaan usein yhä ”jakoverona”. Tällä tarkoitetaan sitä, että niin pienituloisen kuin suurituloisen ansaitsemasta jokaisesta eurosta menee sama vero.
Tämä ei pidä paikkaansa. Kunnallisverotuskin on nykyisin progressiivinen. Vähennykset nostavat kunnallisverotuksessa verotettavan vuositulon alarajan 14 380 euroon.
Siis ne palkansaajat, joiden vuositulot jäävät alle 32 400 euron, eivät maksa lainkaan valtion ansiotuloveroa. Jos vuositulot jäävät alle 14 380 euron, ei kansalainen maksa myöskään kunnallisveroa.
Vielä harvempi taitaa tietää, mitä palvelut maksavat yhteiskunnalle. Todellisuudesta saa hyvän kuvan äskeisestä Ylen artikkelista.
Artikkeli kuuluu Ylen Oppiminen-sarjaan. Tuskinpa kukaan on niin viisas, ettei kannattaisi tutustua. Silmät avautuvat.
Otetaanpa muutama esimerkki:
Ammattikoulutus: opiskelijalle ei maksa mitään, yhteiskunnalle 11 503 euroa/vuosi.
Yliopisto: opiskelijalle ei maksa mitään, yhteiskunnalle 9 344 euroa/vuosi.
Terveyskeskuskäynti: asiakkaalle enintään 20,90 euroa/käynti, yhteiskunnalle 84 euroa/käynti.
Vuodeosastohoito: asiakkaalle enintään 49,50 euroa/vrk, yhteiskunnalle 255 euroa/vrk.
Fyysinen erikoissairaanhoito: asiakkaalle 41,70 euroa/vrk, yhteiskunnalle 1 065 euroa/vrk.
Päivähoito: nelihenkinen perhe, jossa kaksi lasta päivähoidossa maksaa itse 511 euroa/kk, Helsingille kustannus on 3 000 euroa/kk.
”Ilmaisia” palveluja ei siis ole. Jos joku poliitikko vaatii, että se ja se on siirrettävä valtion maksettavaksi, hän haluaa mennä veronmaksajien kukkarolle.
Politiikkaa on sitten siitä päättäminen, mihin valtion tuloja käytetään. Viimeksi kuluneina kymmenenä vuotena menoja on kasvatettu niin, että on pitänyt lainata lisää joka vuosi miljarditolkulla.
Niinpä valtion velka on kaksinkertaistunut. Vasta ensi vuonna velan lisäys pienenee selvästi, ja Suomi kääntyy pois Kreikan tieltä.