Puunkäytön lisäämisen vaaroja on liioiteltu
Biotalouden ympärillä on viime aikoina käyty kummallista keskustelua.
Muutamat äänekkäät tutkijat ovat moittineet hallituksen biotalousohjelmaa ilmaston kannalta turmiolliseksi.
Kriitikoiden mukaan hallituksen tavoite lisätä puunkäyttöä heikentää metsien hiilinielua, ja on näin Pariisin ilmastonsopimuksen hengen vastainen.
Tutkijat syyttävätkin hallitusta politikoinnista ja tutkimustiedon ohittamisesta.
Kritiikin kärki kohdistuu hallituksen tavoitteena nostaa puukäyttöä nykyisestä 65 miljoonasta 80 miljoonaan kuutioon.
Tällöin Suomen metsien vuotuisesta kasvusta hyötykäytössä olisi 75 prosenttia.
Ruotsissa puunkäytön hyötysuhde on ollut jo 15 vuotta noin 80 prosenttia. Suomen tavoite onkin päästä lähemmäksi Ruotsin metsien käytön tasoa.
Ilman metsien kasvavaa hyötykäyttöä hallituksen kunnianhimoiselta biotalousohjelmalta putoaa pohja kokonaan pois.
Ohjelman keskeinen tavoite on edistää luonnonvarojen kiertoa ja kestävää käyttöä.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kiistää väitteet (Suomenmaan verkkolehti 23.5.2017). Tiilikaisen mukaan hallitus ei romuta hiilinieluja.
Ympäristöministeri saa tukea näkemykselleen Suomen ilmastopaneelin tekemästä raportista.
Siinä 28 biotalousalan tutkijaa katsoo, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen hallituksen suunnittelemalla tavalla pienentää Suomen metsien hiilinielua ja varastoa, mutta hiilivarasto jatkaa kuitenkin kasvuaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa lyhyellä aikajänteellä lisääntyvän puunkäytön takia, mutta tilanne korjaantuu pidemmällä aikajänteellä.
Huomionarvoista on myös, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen metsäenergialla on myös ilmaston kannalta selvästi parempi vaihtoehto.
Metsänkäytöstä käytävässä keskustelussa tutkijoiden näkemykset eivät ole samanlaisia – päinvastoin. Ristiriitaiset näkemykset tutkimusyhteisössä ovat tyypillisiä.
Näkemyksiin vaikuttaa usein se, kuinka suuren ruudun takaa asioita tarkastelee. Tässä tapauksessa skeptisesti puunkäytön lisäämiseen suhtautuvat tutkijat ovat tarkastelleet asiaa pienen ikkunaruudun läpi.
Lopputulos on sen mukainen. Kokonaisvaikutus ja -arviointi on jäänyt ohueksi ja palvelee vain omaa agendaa.
Ilmastopaneelin tekemää raporttia voikin kiittää pyrkimyksestä kokonaisvaltaisempaan näkemykseen.
Oman maineen pönkittämisestä hallituksen kustannuksella on tullut muutamien tutkijoiden keskuudessa suosittu harrastus.
On helppoa syyttää poliitikoita tai hallitusta siitä, että se ei ota huomioon tutkijoiden mielipiteitä.
Samalla tulee unohtaneeksi kaikki tutkijat, jotka sattuvat olemaan eri mieltä tai joilla on huomattavasti maltillisempi näkemys asioihin.
Jos populismin määrä on lisääntynyt politiikassa, niin on käynyt myös tutkimusmaailmassa.
Oman maineen pönkittämisestä hallituksen kustannuksella on tullut muutamien tutkijoiden keskuudessa suosittu harrastus.
Näin saa helposti ja halvalla näkyvyyttä omille tutkimuksille tai edustamalleen taholle.