Puolustus tarvitsee lisää rahaa – valitettavasti
Varautuminen Suomen sotilaalliseen puolustamiseen vaatii jo lähitulevaisuudessa lisää voimavaroja ja siis lisää rahaa. Siinä hallituksen puolustuspoliittisen selonteon tärkein viesti.
Selonteko on oikeassa – valitettavasti.
Valitettavaa on, että Suomenkin kaltainen rauhaarakastava ja liittoutumaton maa joutuu lisäämään sotilasmenojaan ja osallistumaan sillä tavoin varustautumiskierteeseen. Tämän kierteen voittaja on vain sotatarviketeollisuus. Kaikkien maiden kansalaiset häviävät.
Verovaroilla kun olisi muutakin käyttöä – niin Suomessa kuin maailmallakin.
Tilastot vahvistavat tämän. Esimerkiksi vuonna 2015 USA:n ja EU-maiden yhteenlasketut sotilasmenot olivat 878 miljardia dollaria. Kehitysapua nämä maat antoivat samana vuonna noin 90 miljardia dollaria, siis kymmenesosan siitä, mitä panivat sotilasmenoihin.
Mutta Suomen kaltaisen pienen maan varautuminen perustuu sellaisiin puolustuspoliittisiin uhkakuviin, joihin se itse ei voi juurikaan vaikuttaa. Nyt nämä uhkakuvat pakottavat myös meidät tehostamaan puolustuskykyämme.
Tosin lähivuosikymmenen ylivoimaisesti merkittävin puolustuksellinen rahanreikä on ilmavoimien hävittäjäkaluston uusiminen. Hornetien käyttöikä loppuu. Niille on löydettävä korvaajat. Myös merivoimat on suurten investointien edessä.
Kylmä tosiseikka on, että nämä investoinnit on tehtävä. Se kehitys, mikä kylmän sodan päättymisen jälkeisinä vuosina näytti mahdolliselta, on osoittautunut utopiaksi. Erityisesti viime vuodet ovat tuoneet uutta arvaamattomuutta myös Eurooppaan.
Suomen valtiollista johtoa on kiittäminen siitä, että Suomessa ei ole tehty sellaisia radikaaleja, puolustuskykyä heikentäneitä ratkaisuja, kuin esimerkiksi Ruotsissa. Suomen linja omasta, uskottavasta puolustuskyvystä on osoittautunut oikeaksi. Siksi siihen ei tarvita suuria muutoksia nytkään.
Kaikkein tärkeintä olisi, että tätä puolustuskykyä ei tarvittaisi ikinä tositoimissa, oli se sitten kuinka kova tahansa.
Suomelle, Suomen ulkopoliittiselle johdolle ja Suomen hallitukselle ei kuitenkaan saa riittää tyytyminen sotilasmenojen kasvattamiseen. Ajatus ei saa pysähtyä siihen, että oma puolustuskyky on kunnossa. Kaikkein tärkeintä on, että tätä puolustuskykyä ei tarvittaisi ikinä, on se sitten kuinka kova tahansa.
Tämä kansakuntien toive on valtioiden johtajien vastuulla.
Sotia eivät aloita sotamiehet eivätkä kenraalitkaan vaan poliittiset johtajat. Suomi on ennenkin kunnostautunut rauhantoimissa. Tässä työssä ei nytkään saa uupua, näytti maailma kuinka raadolliselta tahansa.
Mutta myös kansalaisten ja median kannattaa käyttää aivojaan eikä vain aprikoida Hornetien korvaajaa tai puolustusyhteistyön suuntia.
Uhkakuvilla pelottelu on vastuutonta. Sota ei ole videopeli, eikä siitä pidä puhua huolettomasti. Niinpä myöskään minkäänlaiseen uhoamiseen tai voitonriemuun ei ole syytä.
Sellaisilla puheilla ei myöskään ole mitään tekemistä maanpuolustustahdon kanssa.