Presidentti Niinistö on myös ehdokas Niinistö
Presidenttiehdokas Sauli Niinistö herätti tiistaina huomiota, kun hän ei osallistunut Porissa presidentinvaalikeskusteluun yhdessä muiden ehdokkaiden kanssa.
Ehdokas Niinistö on ilmeisesti valinnut taktiikakseen pysyttäytyä presidentti Niinistön selän takana.
Niinistö oli saanut kutsun Suomi Areenan keskusteluun kuten muutkin. Hän ei kuitenkaan saapunut yhteiseen tilaisuuteen, mutta esiintyi sen sijaan yksin seuraavana päivänä, keskiviikkona.
Muut ehdokkaat paheksuivat Niinistön suhtautumista yllättävän kovin sanoin ja yksimielisesti.
Mutta syytäkin on.
Presidenttiehdokkuus on demokratiassa niin arvokas tehtävä, että ei siihen pidä suhtautua ylimielisesti.
Suomen ulkoiselle kuvallekin on tärkeää, että maassa järjestetään oikeat, kansanvaltaiset presidentinvaalit eikä mitään erityisjärjestelyihin perustuvaa näytöstä.
Alun perin Niinistö ilmoitti osallistuvansa varsinaiseen vaalitaisteluun vasta itsenäisyyspäivän jälkeen.
Hänen vaalikampanjansa olisi jäänyt siis vain kuukauden pituiseksi.
Muun muassa keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen kritisoi Niinistöä asiasta, minkä jälkeen Niinistö kertoi olevansa valmis osallistumaan vaaliväittelyyn lokakuun lopulla.
Presidentillä on tietysti virkatehtävänsä, jotka vievät aikansa.
Silti kansanvallassa myös presidentin on hyvä osoittaa kansanvaltaista mielenlaatua.Siihen kuuluu ehdokkaan aseman ymmärtäminen oikein.
Ehdokkaita asetetaan, että äänestäjät voisivat valita mielensä mukaan.
Jotta tämä olisi mahdollista, kansalaisilla on oltava mahdollisuus kuulla kaikkien ehdokkaiden näkemyksiä ja vertailla heitä.
Tämä on vaikeaa, jos yksi ehdokas ei osallistu yhteisiin keskusteluihin eikä suostu muutenkaan pelaamaan samoilla ehdokassäännöillä.
Istuvalla presidentillä on tietysti kiusaus käyttää hyväkseen presidentillistä asemaansa vaalikamppailussa.
Se, että Niinistö ei lähtenyt kokoomuspuolueen ehdokkaaksi, vaan haalii laajaa valitsijayhdistystä taakseen, on yksi merkki tästä.
Vielä selvempi osoitus on, että hän näyttää väheksyvän muita ehdokkaita ja yhteistä vaaliosallistumista.
Ajatus kulkee varmaankin näin: koko kansan presidentti – koko kansan ehdokas.
Vaikka Niinistön suosio näyttää ylivoimaiselta, oikeiden vaalien järjestäminen on kuitenkin tärkeää myös Suomen ulkoisen kuvan kannalta.
Presidentit hurrataan uudelle kaudelle ilman tasa-arvoista vaalikamppailua maissa, joita ei erityisen demokraattisina pidetä.
Siihen joukkoon ei Suomi saa lukeutua.