Politiikka pitäisi saada koulujen oppiaineeksi
Eivät näytä uudetkaan vaalihoukuttelun keinot tepsivän äänestysvilkkauden kohentamiseksi. Mutta kiinnostaisiko ihmisiä enemmän, jos he tietäisivät politiikasta enemmän? Ja ehkä he tietäisivät enemmän, jos politiikkaa opetettaisiin kouluissa ja kunnolla.
Moni tosin poistaa aseestaan varmistimen, kun vain kuuleekin ehdotuksen ”politiikka kouluaineeksi”. Mutta jotain pitäisi tehdä. Vain runsas puoli (58,8 prosenttia) äänesti. Yli 1,8 miljoonaa äänioikeutettua ei. Useimpia heistä ei kiinnostanut.
Sitä paitsi, vaikka edellä olevassa otsikossa sanotaan, että ”politiikka pitäisi saada kouluaineeksi”, ei tällä tietenkään tarkoiteta sitä, että puoluepolitiikan pitäisi vallata koulu.
Takavuosien virheistä pitää siinä suhteessa ottaa oppia. Mutta ei oikea tie ole sekään, että puolueita ja politiikkaa pidetään monesti koulussa kuin ruttotaudin saastuttamina. Niihin ei yritetäkään kajota.
Monen poliittinen tietämys on niin vähäistä, että samanlaisilla teoriatiedoilla ajokortti jäisi saamatta.
”Politiikka kouluaineeksi” tarkoittaa ymmärryksen lisäämistä siitä, miten yhteisistä asioista päätetään ja miten ne rahoitetaan. Sittenpä huomattaisiin sekin, kuinka mikään ei ole ”ilmaista”, miten kansantuote ja -varallisuus kasvavat ja mitä vastuu yhteisten asioiden hoidossa tarkoittaa.
Sitäkin sietäisi pohtia, minkälainen verotus on oikeudenmukaista, miten sukupuolten ja sukupolvien välinen tasa-arvo oikein toteutuu ja lopulta siitäkin, minkälaisia eri puolueet ovat ja minkälaisia tavoitteita niillä on.
Nyt monen poliittinen tietämys on niin vähäistä, että samanlaisilla teoriatiedoilla ajokortti jäisi saamatta.
Demokratiakasvatusta kouluissa kyllä on, mutta liian usein hajuttomasti ja mauttomasti. Se ei kannusta lapsia ja nuoria yhteiskunnalliseen osallistumiseen eikä edes politiikan ymmärtämiseen.
Sanotaan, että äänestämättä jättäminenkin on kannanotto. Vapaassa maassa saa tietysti ajatella niinkin. Mutta sekä eduskunnalla että kunnanvaltuustolla on verotusoikeus. Tämä taas merkitsee sitä, että niillä on valta käydä kansalaisen kukkarolla.
Luulisi jokaisen katsovan sen verran rahojensa perään, että haluaa valita sen, kenelle tuon lompakkovallan antaa.
Nuoren oppimista kansalaisena toimimiseen kannustaisi kovasti, jos kunnallisvaalien äänestysikärajaa laskettaisiin 16 vuoteen.
Keskusta on ajanut tätä tavoitetta pitkään. Jos ikärajaa laskettaisiin, myös kouluopetus saisi tavoitteellista merkitystä. Se valmentaisi äänestämään ja vaikuttamaan siten oman kotiseudun asioihin.
Ja varmaa on, että lisääntyvä tieto puhdistaisi myös politiikan mainetta.