Lipponen ja Niinistö historian tuomiolla

28.10. 04:00

Keskusta ei olisi halunnut viedä Suomea euroon ensimmäisten joukossa, mutta Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö halusivat. Kuva: Suomenmaan arkisto

Tämän päivän keskeisiä politiikan iskulauseita on vaatimus ”poliittisesta johtajuudesta”. Sitä tarvittaisiin taas, kun talouskriisi uhkaa.

Samaan aikaan sanotaan, että ”tärkeintä on nyt tehdä päätöksiä”. Näin sanoi pääministeri Jyrki Katainenkin: ”Pahinta, jos ei päätetä mitään.” (STT 25.10.). Tällöin annetaan ymmärtää, että päätösten sisällölläkään ei olisi niin paljon merkitystä kuin sillä, että päätöksiä ylipäänsä tehdään.

Meitä vaivaava kriisi osoittaa, että tärkeintä on sittenkin se, minkälaisia päätöksiä tehdään. Tärkeintä ei ole johtajuus eikä se, millä vauhdilla rappaus roiskuu.

Niinpä nyt koko maailma saa maksaa siitä tavasta, kiireestä ja johtajuudesta, jolla euroalue perustettiin ja jolla Kreikka otettiin mukaan.

Kun euroalueen säännöistä päätettiin, Suomessa oli vastuussa Paavo Lipposen (sd.) ensimmäinen hallitus. Sen toinen keskeinen johtaja oli valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.). He olivat nykypäivän Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen. He neuvottelivat ja lupasivat Suomen puolesta niin kuin Katainen ja Urpilainen tekevät nyt.

Kun Kreikka hyväksyttiin euroalueeseen hieman myöhemmin, elettiin Lipposen kakkoshallituksen aikaa. Sen tärkeimmät ministerit olivat niin ikään Lipponen ja Niinistö. He hyväksyivät Kreikan mukaantulon.

Lipponen ja Niinistö olivat tekemässä suuria virheitä. Siten heillä on suuri vastuu siitä, että koko Eurooppa nyt horjuu.

Lipposen ja Niinistön olisi pitänyt vaatia euroalueelle niin pitävät säännöt, että euromaiden ylivelkaantuminen olisi estynyt.

Lipposen ja Niinistön olisi pitänyt myös estää Kreikan tulo euroalueeseen. Heidän olisi pitänyt nähdä, että Kreikka ei ollut vielä siihen valmis.

He olisivat voineet tehdä tämän. Silloin tarvittiin yksimielisiä päätöksiä.

Mutta Lipponen ja Niinistö uhosivat ”johtajuutta”. He runnoivat Suomen liittymisen eduskunnassa ja vain hallituspuolueiden äänin, ilman kansanäänestystä. He perustelivat tätä sillä, että näin sovittiin Maastrichtin sopimuksessa.

Saman sopimuksen allekirjoitti myös Ruotsi. Sen johtajat osoittivat toisenlaista johtajuutta. Ruotsi järjesti kansanäänestyksen ja on yhä euroalueen ulkopuolella. Se kärsii euromaiden kriisistä, mutta ei joudu käyttämään veronmaksajien rahaa ulkomaiden pelastamiseen.

Keskusta ei olisi liittänyt Suomea euroalueeseen ensimmäisten joukossa. Mutta lipposet ja niinistöt halusivat. He olivat enemmistö.

Vaikka jälkiviisaus ei ole ylevin viisauden laji, sitäkin pitää harrastaa.

Historiahan opettaa.

Lipponen ja Niinistö ovat nyt historian tuomiolla. He ovat käyneet jo kalliiksi, ja yhä enemmän heidän tekemisistään pitää vielä maksaa. Siitä pitää pysytä keskustelemaan, vaikka kuinka presidentinvaalit olisivat edessä.