Keskustaväki voi nyt nousta kuninkaantekijäksi

25.01. 04:00

Toisen kierroksen valinta on monelle vaikea. Kuva: Jari Laukkanen

Presidentinvaalin toiselle kierrokselle päässeet kokoomuksen Sauli Niinistö ja vihreiden Pekka Haavisto aloittivat heti maanantaina kampanjoidensa toisen osan, johon kuuluu ennen muuta niiden äänestäjien metsästys, jotka eivät äänestäneet heitä ensi kierroksella.

Etenkin monelle Paavo Väyrystä tai Timo Soinia äänestäneelle edessä on vaikea valinta. Sekä Niinistö että Haavisto voivat tuntua kovin vierailta. He kummatkin edustavat hyväosaista kaupunkilaisuutta. Kumpikin on hallituspuolueen edustaja. Kummankin näkemykset koko Suomen kehittämisestä ovat jääneet epäselviksi – ja niin edelleen.

Ehdokkaat aikovat kuitenkin tarttua härkää sarvista. Heidän vaalikiertueensa suuntaavat silmiin pistävän näkyvästi niille seuduille, missä Paavo Väyrynen oli äänikuningas.

Tätä aluetta olikin puoli Suomea.

Kilpaa käydään tietysti myös suurten keskusten äänistä. Niiden valtapuolueiden äänestäjät näyttävät valitsevan kuitenkin helpommin toisen kierroksen ehdokkaansa.

Keskustaväki onkin nyt kuninkaantekijän paikalla.

Tätä kannattaa käyttää hyödyksi. Ehdokkailta kannattaa tivata selkeitä ja suoria vastauksia myös tärkeisiin sisäpolitiikan kysymyksiin, vaikka ne eivät presidentin varsinaista toimialaa olekaan. Presidentti voi kuitenkin vaikuttaa arvovallallaan – jos haluaa.

Mitä mieltä ehdokkaat siis ovat kuntauudistuksesta? Miten he aikovat vaikuttaa siihen? Mitä he ajattelevat aluepolitiikasta ja koko Suomen pitämisestä asuttuna? Miten he vahvistaisivat maakuntien tulevaisuutta? Entä mitä he ajattelevat tuloerojen kaventamisesta? Tai pääkaupunkiseudun kasvusta?

Keskustan johto on ilmoittanut, että se ei anna äänestyssuosituksia toiselle kierrokselle. Äänten testamenttaaminen ei olekaan tätä päivää. Sallittua on toki sekin, että kellokkaat ilmoittavat omansa kantansa. Silti äänestäjät osaavat kyllä tehdä oman valintansa.

Moni keskustalainen saattaa ajatella, että toiselle kierrokselle ei selvinnyt sellaista ehdokasta, jota haluaisi äänestää. Mielessä voi käydä, että ”taitaa jäädä ensi kertaa äänestämättä” tai että ”nyt putoaa tyhjä äänestyslappu”.

Kotiin on lupa jäädä, ja tyhjän lapunkin saa jättää. Sellaisetkin menettelyt kuuluvat demokratiaan.

Silti kannattaa vielä harkitakin. Suomen oloissa tällaisesta protestista ei olisi mitään hyötyä. Toisesta ehdokkaasta tulee Suomen presidentti seuraavaksi kuudeksi vuodeksi, vaikka kaikki muita ehdokkaita ensi kierroksella äänestäneet jäisivät nukkuvien joukkoon.

Päin vastoin, juuri nyt vasta pitääkin seurata tarkkaan toiselle kierrokselle päässeiden sanomisia, osaamista ja persoonaa ja vaikuttaa siihen, että jäljelle jääneistä ehdokkaista parempi – tai vaikka käyttäisimme ilmausta ”vähemmän huono” – tulisi valituksi.

Äänioikeuden käyttö on demokratian perusta. Kun vaali menee rehellisellä tavalla ja lain mukaan, on vain hyväksyttävä se, että oma ehdokas putoaa joskus jatkosta. Tuskaa voi helpottaa, jos oikein pysähdymme ajattelemaan, että jokaisella äänioikeutetulla on vain yksi, samanarvoinen ääni. Siten vaalin tulos ei voi olla väärä.