Keskusta pelastaa maan, mutta pitää pelastaa myös keskusta
Uusin puoluegallup (HS 28.5.) saa keskustaväen mietteliääksi. Keskusta pelastaa kyllä Suomen, mutta miten käy keskustan?
Gallupin tulosta (kokoomus 20,6 %, SDP 18,7, keskusta 17,7, vihreät 14,3, perussuomalaiset 9,4) voi selittää hallitusvastuulla. Siinä onkin varmasti osa totuutta.
Kun Suomi elää yhä velaksi, on tehty säästöpäätöksiä. Silti valtion velka kasvaa. Velkakello.fi -sivuston mukaan se on nyt 104,6 miljardia. Kymmenessä vuodessa velka on kaksinkertaistunut.
Onneksi vauhti hidastuu. Se on hallituksen ansiota. Valitettavaa vain on, että kun valtion menoja on pienennettävä, säästöjä on pakko kohdistaa myös vähäväkiselle kansalle tärkeisiin tulonsiirtoihin ja etuuksiin.
Valtion suuret menot kun ovat juuri tulonsiirtoja ja etuuksia.
Tämä selittää myös sitä, että kokoomuksen kannatus on korkealla hallitusvastuusta huolimatta. Kokoomuksen kannattajakunta ei kärsi leikkauspolitiikasta.
Hyvätuloiset osallistuvat talouden kuntoonpanoon verotuksen kautta. Voi tietysti pohtia, onko verotus oikeudenmukaista. Mutta muistettava on sekin, että valtion tuloveroa – josta hallitus ja eduskunta suoraan päättävät – maksetaan käytännössä vasta noin 32 000 euron vuosituloista.
Muut ovat tässä suhteessa ikään kuin vapaamatkustajia.
Myös kunnallisvaalien tuloksilla on merkitystä gallupmenestykseen. On tavallista, että vaalivoittajien kannatus kasvaa ainakin hetkeksi.
Mutta ensimmäisissä analyyseissa yhdeksi tärkeäksi syyksi keskustan kannatuksen laskuun arvioidaan Yle-gate ja yleisemminkin puheenjohtaja Juha Sipilä.
Voi ollakin. Niin tehokkaasti Yle-gatea on pidetty elossa, rummutettu ja paisuteltu.
Kyllähän pääministeri menettikin malttinsa. Hän syyllistyi viestittelyyn, jota voi pitää painostuksena. Mutta hän suuttui, koska tiesi, että häntä syytetään väärin perustein ja epäoikeudenmukaisesti.
Korkeimmat lainvalvojatkaan eivät löytäneet moittimista Sipilän virkatoimissa.
Medialle on ollut sen sijaan tärkeämpää puolustaa itseään ja median sananvapautta kuin ymmärtää yhtään pääministeri-kansalaisen oikeutta puolustaa itseään. Kovin monelle onkin yhä epäselvää, mitä Sipilä oikein teki ja minkälaisiin virheisiin hän syyllistyi.
Muutenkaan ei käy kateeksi Sipilää. Häntä syytetään kaikesta: koulutusleikkauksista, hyvinvointivaltion alasajosta, köyhien kyykyttämisestä, liikennekaaresta ja ties mistä.
Tapa on ollut, että vaikka keskusta pitää herransa kurissa ja nuhteessa, se myös puolustaa heitä – yhtenä miehenä ja naisena.
Ydinkysymys taitaa ollakin tässä: onko keskustan politiikka ollut hyvää vai huonoa?
Ja kun pohditaan, muistettakoon, että keskustalla on vain neljäsosa kansanedustajista ja selkeä vähemmistö hallituksessakin. On tehtävä yhteistyötä. Ja yhteistyöllä on aina hintansa.
Hintalappu on hallitusohjelman kylkiäisenä.
Sipilä ja hänen hallituksensa ovat toteuttaneet hallitusohjelmaa, jonka keskustan päättävät elimet ovat yksimielisesti hyväksyneet. Työ tuottaa tulosta. Talous kasvaa. Suuria hankkeita toteutetaan. Ennusteita korjataan yhtenään positiivisemmiksi.
Mitali sellaisesta työstä pitäisi antaa.
Tätä varten keskustaan luotettiin vaaleissa. Nyt kysytään taitoa selvitä niin, että paitsi että Suomi pelastuu, myös keskusta pelastuu.
Oppositiossa ei ole väliä Suomesta. Riittää, kun on kovaääninen itsensä puolesta. Hallituksessa on toimittava vastuullisemmin.
Kamppailu käydään mediassa, perinteisessä ja sosiaalisessa.
Voisiko siis keskustaväki ja keskustan muu eturivi antaa tukeaan Sipilälle ja hallitukselle vielä selvemmin ja näkyvämmin?
Eikö pitäisi puolustaa oikeaa politiikkaa isompaan ääneen, nopeasti ja ärhäkkäästi? Ja voisiko keskustan kenttäväki luottaa johtajiinsa eikä aivan ensimmäiseksi esittää epäilyjään – vaikkapa sotesta, maakuntavaaleista, pakolaispolitiikasta ja milloin mistäkin.
Vanha keskustalainen tapa kun on ollut, että herrat pidetään kurissa ja nuhteessa ja jopa haukutaankin, tarpeen tullen heitä myös puolustetaan – yhtenä miehenä ja naisena.
Nyt on sellainen tarve.