Kansanedustajalle kuuluu vakaa ja arvokas käytös

23.09. 04:00

Kansanedustajan pitää esiintyä arvokkaasti ja vakaasti, määrätään perustuslaissa. Kuva: Jari Laukkanen

Juuri kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli selvinnyt yhdestä eduskuntaryhmänsä törmäilijästä, hän sai keskiviikkona uuden sydänkohtauksen syyn.

Puolueen kansanedustaja James Hirvisaari latasi näet keskiviikkona kirjoituksessa Uudessa Suomessa täyslaidallisen päin toimittajia. Hirvisaari syytti mediaa ja toimittajia yleensä sekä kotiseutunsa lehteä Etelä-Suomen Sanomia sekä Ylen Lahden toimitusta nimeltä mainiten.

”Jatkuvasti mediassa valehdellaan kansalaisille. Itse en suostu tanssimaan askeltakaan valehtelijoiden pillin mukaan... YLE Lahden on turha vinkua, jos en suostu heitä ruokkimaan... Eurooppa on hirveän talouskriisin partaalla, mutta toimittajia kiinnostaa paljon enemmän, kuinka savolaisukko julkeaa puhua neekeriukoista... Minä näen eduskunnan käytävillä verenhimoisia hyeenoja. Demokraattisesti vaaleilla valituilla kansaedustajilla on vastassaan röyhkeä, ylimielinen ja valehteleva roskajoukko... Mediakenttä on kollektiivisesti vastuussa valehtelustaan... Julkisen sanan neuvosto on korppi... Jos joku kirjoittaa ”persuista”, kirjoittakoon sitten myös ’jutkuista’ ja ’nekruista’...”

Vuodatus on kansanedustajan arvolle sopimaton.

Perustuslain mukaan kansanedustajan tulee esiintyä ”vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä”.

Säädös suojelee eduskuntakeskustelua, mutta sopii käytösohjeeksi eduskunnan ulkopuolellekin. Jokainen yksittäinen kansanedustaja muokkaa kuvaa eduskunnasta. Kun kansanedustaja on valittu edustamaan Suomen kansaa, jolle valtiovalta Suomessa kuuluu, myös valitun tulee suhtautua tehtäväänsä kunnioittavasti.

Hirvisaaren purkaus kohdistuu median toimintaan. Mutta mediallakin on perustuslain suoja. Medialla ei ole velvollisuutta toimia kansanedustajankaan tahdon mukaan. Siten myöskään toimittajat eivät ole kansanedustajien juoksupoikia.

Päin vastoin, median tärkeänä tehtävänä on toimia vallanpitäjien kriitikkona. Perussuomalaisetkin ovat saaneet tuntea sen nyt, kun heistä on tullut vallanpitäjiä. He ovat nyt itse osa sitä valtakoneistoa, jota kritisoimalla he pääsivät valtaan.

Muutenkin Hirvisaaren ja muidenkin soinilaisten on turha valittaa ja heittäytyä marttyyreiksi, että perussuomalaisia muka sorrettaisiin mediassa. Puolueen vaalituloskaan ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, jos erityisesti Timo Soiniin ja hänen sanomisiinsa ei olisi kiinnitetty mediassa niin paljon huomiota.

Soini on ollut ja on vieläkin median lellikki. Kun hän avaa suunsa, innokkaat toimittajat ovat heti toistamassa hänen etukäteen valmistelemiaan sutkauksia.

Eduskunnassakin otettiin uusi asento puolueiden puhekielisiin nimityksiin, kun perussuomalaisten joukosta oli luettavissa närkästystä, jos joku kansanedustaja erehtyi vahingossa käyttämään persu-nimitystä. Siinä siivellä kepu-sanakin oli pakko noteerata sopimattomaksi ivapuheeksi. Ennen hienohipiäisten perussuomalaisten invaasiota eduskuntaan kepusta ehdittiin puhua jo kymmeniä vuosia.

Ei ole median vika, jos Hirvisaaren omat julkisuusoperaatiot ovat onnistuneet huonosti. Nyt kyllä tuli mainosta. Hirvisaari liittyi perussuomalaisten hoo-kerhoon: Hakkarainen, Halla-aho, Hirvisaari.