Hallitukselta puuttuu nyt politiikan tekemisen taitoa

13.12. 04:00

Ovatko Suomen suuret asiat nyt liian kokemattomissa ja heiveröisissä käsissä? Kuva: Jari Laukkanen

Suomen hallituksen kyvyistä hoitaa eurooppalaista talouskriisiä yhdessä muiden EU-maiden kanssa ei jäänyt vakuuttavaa kuvaa loppuviikon huippukokouksesta. Vielä maanantai-iltaan mennessä ei ollut selvää, mikä on ”Suomen kanta” kokouksen kiistakysymykseen.

Keskeisillä ministereillä on erilainen näkemys siitä, pitääkö Suomen osallistua pysyvään eurooppalaiseen vakuusrahastoon.

Pääministeri Jyrki Katainen pitää tätä välttämättömänä, SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on sen sijaan naulannut jalkansa taas lattiaan vakuuttamalla, että jos yksimielisyysperiaatetta ei noudateta rahaston päätöksenteossa, Suomi jää ulos koko rahastosta.

Kataisen pitäisi panna nyt hallituksensa järjestykseen – mikäli kykenee. Pääministeri on Eurooppa-politiikan johtaja, ei valtiovarainministeri. Ja jos on liikaa vaatia ministereiltä nyt viisautta, ei kannattaisi ainakaan tehdä tyhmyyksiä. Sellaista on julkinen kiistely suuresta asiasta, joka on kuitenkin jotenkin hoidettava.

Erityisesti Urpilaisen järjenjuoksua on mahdoton ymmärtää. Jos Suomi jättäytyisi ulos vakuusrahastosta, hänen koko kesän kestänyt rimpuilunsa vakuuksien saamiseksi Kreikalta olisi ollut turhaa työtä.

Talouskriisin pitkittymisen keskeinen syy on ollut siinä, että poliittiset päättäjät eivät ole pystyneet nopeisiin, selkeisiin ja vakuuttaviin päätöksiin. Suomi on osallistunut tähän vakuusjahnauksellaan. Toista erikoiskierrosta ei enää tarvita. Sen sijaan tarvitaan politiikan tekemisen taitoa. Sitä hallitukselta nyt puuttuu.

Taitoa tarvittaisiin, sillä hallituksen päävastuulla on yhä alkueräinen Suuri Tehtävä: on pelastettava meidän oma rahamme ja suomalaisten lähivuosien tulevaisuus.

Edelleen ovat voimassa samat perustotuudet kuin viime vuonna – ja oikeastaan koko viime vuosikymmenet. Suomen talous on tiukasti sidoksissa siihen, miten Euroopassa menee. Jos muu Eurooppa ajautuu suuriin ongelmiin, ne tuntuvat heti myös meillä. Kukaan ei silloin osta vientituotteitamme. Tästä on jo merkkejä näkyvissä.

Siinä saisimme sitten ihmetellä AAA-luokituksinemme.

Siksi vaikka Ranskan tai Saksan pankkien tai Italian ja Espanjan valtioiden kohtalot tuntuvat yhdentekeviltä ja kaukaisilta, todellisuudessa asia onkin ihan toisin,

Kun käydään keskustelua Suomen mahdollisesta paluusta kansalliseen valuuttaan, on syytä huomata, että valuutan vaihto ei meitä nyt pelasta oven takana uhkaavalta kriisiltä. Eurosta luopuminen ei auta, kun sairaus on jo päällä.

Jokainen ymmärtää, että valuutan vaihto ei suju hetkessä, vaikka haluaisimme sellaista yksimielisesti. Vaihtoon valmistautuminen veisi aikaa. Eihän meillä edes ole uuden rahan seteleitä eikä kolikoita.

Jos Suomi ryhtyisi irrottautumaan nyt euroalueesta, päätös voisi sen sijaan olla kohtalonisku, joka hajottaisi koko rahaliiton – ja päästäisi pedon irti.