Etlalta kaksi hyvää ehdotusta ja yksi huono
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä ja tutkimusjohtaja Niku Määttänen julkistivat perjantaina kolme ehdotusta tutkimuksen ja koulutuksen rahoituksen vahvistamiseksi.
Näistä yksi, ehdotus lukukausimaksujen perimisestä korkeakouluissa tyrmättiin nopeasti ja laajalla rintamalla.
Vihriälä ja Määttänen pitävät muistiossaan virheenä Juha Sipilän hallituksen tekemien koulutusleikkausten kohdentamista erityisesti tutkimuksen ja kehittämisen määrärahoihin.
He ehdottavat vajeen paikkaamiseksi kahta toimenpidettä, joista voitaisiin päättää jo hallituksen puoliväliriihessä huhtikuussa.
Ensimmäisen ehdotuksen mukaan tutkimuksen ja tuotekehityksen näkökulmasta tehottomia yritystukia pitäisi karsia ja ohjata näin säästyvät varat Tekesin toiminnan rahoittamiseen.
Näin voitaisiin korvata Tekesin rahoituksen lähes 200 miljoonan euron leikkaukset vuosina 2014-2019.
Toisen ehdotuksen mukaan korkeakouluille yliopistoille ohjattaisiin pääomaruiske myymällä tai siirtämällä niille valtion omaisuutta.
Panostuksen tulisi olla mittava. Esimerkiksi miljardin euron sijoituksella voitaisiin kasvattaa korkeimman opetuksen menoja 200 miljoonalla vuodessa viiden vuoden ajan.
Tämä kertaluontoisen potin ehdoksi Vihriälä ja Määttänen esittävät rakenteellisia uudistuksia korkeakoululaitoksen sisällä.
Huippututkimus pitäisi keskittää muutamiin yksiköihin, jolloin muut korkeakoulut tyytyisivät kandi- ja maisteritason opetukseen ja tutkimukseen.
Nämä ehdotukset on syytä käsitellä hallituksen puoliväliriihessä.
Lukukausimaksuja on kuitenkin vaikea toteuttaa tavalla, joka ei kasvattaisi tätä sosiaalisen epätasa-arvon ongelmia entisestään.
Kolmannen ehdotuksen tekijät tiesivät itsekin niin tulenaraksi, että ehdottavat vain sitä koskevan selvitystyön käynnistämistä.
Vihriälä ja Määttänen ehdottavat lukukausimaksujen käyttöönottoa korkeakouluissa ja yliopistoissa. Näillä rahoilla voitaisiin pysyvästi kasvattaa niiden rahoituspohjaa.
Esimerkkilaskelman mukaan 2000 euron lukukausimaksu kaikilta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoilta toisi 600 miljoonaa euroa lisää rahaa näiden oppilaitosten käyttöön.
Lähes kaikki puolueet vasemmalta oikealle ehtivät tyrmätä tämän ehdotuksen välittömästi, joten sillä ei ole realistisia toteutumisen edellytyksiä.
Vihriälän ja Määttäsen teksti kannattaa kuitenkin lukea näiltäkin osin. He myöntävät maksujen ongelmat sosiaalisen tasa-arvon kannalta.
Toisaalta he viittaavat nykytilanteeseen, joka on syntynyt, vaikka opetus on ollut maksutonta jo vuosikymmenten ajan.
Silti on käynyt niin, että maisteritutkinnosta on tullut periytyvä ilmiö.
Onkin paikallaan kohtia, miksi niin sanottu sosiaalinen kierto on pysähtymässä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Maistereiden lapsista tulee entistä useammin maistereita, vähemmän kouluja käyneiden lapsista entistä harvemmin.
Lukukausimaksuja on kuitenkin vaikea toteuttaa tavalla, joka ei kasvattaisi tätä sosiaalisen epätasa-arvon ongelmia entisestään.
Vihriälän ja Määttäsen ehdotus kannattaakin lukea lähinnä hätähuutona korkeimman opetuksen määrärahojen vahvistamisen puolesta.