Alhainen äänestysprosentti varjostaa Niinistön voittoa

07.02. 04:05

Sauli Niinistö on Suomen 12. presidentti. Kuva: Jari Laukkanen

Kokoomuksen Sauli Niinistö valittiin tasavallan uudeksi presidentiksi juuri niin selkein lukemin, kuin mielipidetiedustelut olivat ennustaneet. Toisen kierroksen suurin uutinen olikin alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti, jossa oli lisäksi suuria alueellisia eroja.

Poikkeukselliset äänestysluvut kertovat, että aika moni suomalainen ei löytänyt toiselta kierrokselta ehdokasta, jota olisi voinut äänestää.

Tämä ”poliittinen syrjäytyminen” varjostaa vaalitulosta ja antaa uudelle presidentille kaksi vaativaa henkilökohtaista tehtävää.

Ensiksi hänen on tehtävä pesäero omaan puolueeseensa niin selkeästi, että hän saavuttaa myös muita puolueita kannattavien luottamusta. Perinteeksi tullut jäsenkirjan palauttaminen ei tietenkään riitä. Presidentin on osoitettava käytännön toimillaan, että hän ei ole enää puoluepoliitikko.

Toiseksi uuden presidentin on näytettävä, että hän kykenee ymmärtämään koko Suomea ja näkemään kaikki suomalaiset myös todellisuudessa eikä vain vaalipuheissa. Ensimmäisen kierroksen tulokset ja toisen kierroksen äänestysprosenttien suuret alueelliset erot kertovat, että tätä työtä on paljon. Epäluulo ja epäluottamus eivät katoa yhdessä yössä.

Vaikka Niinistön voi sanoa saaneen vahvan valtakirjan, hänen sopii muistaa sekin, että lähes kaksi kolmasosaa äänestäneistä ei alun perin tahtonut juuri hänen valintaansa. Niinistöhän sai ensimmäisellä kierroksella 37 prosenttia äänistä. Hänen valintansa sinetöikin vasta vaalijärjestys, jonka mukaan vain kahta ensi kierroksella eniten ääniä saanutta saattoi äänestää toisen kierroksen vaalissa.

Uuden presidentin toimia helpottaisi, jos kokoomuspuolue malttaisi pysyä nahoissaan tai jopa tukea presidenttiä hänen rakentaessaan uusia siltoja ja puuttuvaa yhteisymmärrystä. Vaikka kokoomuksen hallussa onkin nyt sekä presidentin että pääministerin tehtävät, se kärsi vajaa vuosi sitten suuren tappion eduskuntavaaleissa, eikä sen kannatus ole nytkään kuin reilu viidesosa. Sellainen ei vielä oikeuta Suomen omistajaksi.

Varsinkin kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen kannattaisi hillitä innostustaan. Ensimmäisen kierroksen tulosten selvittyä Katainen erehtyi suorastaan loukkaamaan Paavo Väyrystä ja häntä äänestäneitä ilmoittaessaan, että ”nyt kisa pysyy sivistyneenä”. Keskustaväki ei ole tätä unohtanut.

Hieman samanlaiselta kuulosti Kataisen eilisiltainen kommentti, jonka mukaan ”Suomi on palannut jälleen tolkkuyhteiskuntaan, missä ei pelätä mitään, vaan ollaan rohkeita, kansainvälisiä ja suvaitsevaisia”.

Yksi presidentinvaali ei tolkkuyhteiskuntaa tee. Aivan samanlaisen mandaatin perusteella on nyt väistyvä presidentti Tarja Halonenkin tehtäviään hoitanut. Hän ei ole ollut tolkuton. Hallituksella on sen sijaan paljon enemmän vastuuta tolkun yhteiskunnasta.

Hävinneiden ehdokkaiden kannattajista saattaa tuntua, että heillä ei ole nyt presidenttiä. Erityisesti keskustaväen piirissä saattaa elää sellaisia ajatuksia. Aika näyttää, miten uusi presidentti löytää yhteyden keskustaväkeen.

Se on kuitenkin selvää, että presidentin toimeen valitulle kuuluu arvostus ja kunnioitus, kun vaali on käyty demokraattisen menon mukaan. Niin nyt tapahtui.