Eeva Kuuskoski kannustaa puhumaan myös kuolemasta
Eeva Kuuskoski ei kansanedustajana ja ministerinä pelännyt erottua joukosta. Hän nosti esiin myös ns. pehmeitä asioita ja kyseenalaisti poliittisen kulttuurin toimintatavat.
Kaiken huipuksi Kuuskoski vuonna 1992 jätti ministerin tehtävänsä Esko Ahon hallituksessa, kun koki ettei saanut läpi tärkeinä pitämiään sosiaali- ja terveydenhuollon asioita.
Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, Kuuskoski tunnustautuu entistäkin suorasukaisemmaksi. Hän puhuu vanhenemisesta ja kuolemasta ja murehtii politiikan arvonalennusta.
Kuuskoski kaipaa keskustelua ihmisarvosta ja ihmiskäsityksestä ja kysyy vaikeita kysymyksiä:
– Mikä on ihmisyyden rooli? Elämmekö työelämää tai markkinoita varten vai mitä varten elämme?
Eeva Kuuskoski valittiin kesällä äänivyöryllä, 800 äänellä, Eläkeliiton puheenjohtajaksi liittokokouksessa Seinäjoella.
Kuuskoski on ensimmäinen nainen liiton johdossa. Tyylilleen uskollisena hän suhtautuu asiaan tyynesti, mutta myöntää, että symbolista merkitystä asialla on.
– Naiset elävät pitempään ja ovat ehkä myös aktiivisempia liittymään mukaan toimintaan, Kuuskoski pohtii.
Kuuskosken mielestä oli tärkeää, että puheenjohtajasta äänestettiin. Hän ei pidä siitä, että asioita ”sumplitaan”.
– On valittava oikeita ihmisiä oikeille paikoille, sekä miehiä että naisia.
Puheenjohtajalla on menossa perehtyminen liiton laajaan kenttää.
Eläkeliitto on yksi kuudesta isosta valtakunnallisesta eläkeläisjärjestöstä. Liitto perustettiin vuonna 1970. Jäsenmäärä kasvaa vuosittain noin 10 000:lla. Vanhoja poistuu saman verran kuin uusia tulee.
Eläkeliitolla on 20 piiriä, 403 toimivaa jäsenyhdistystä ja hiukan yli 130 000 jäsentä.
Yhteenniitattu joukko jäsenistö ei ole. Ikähaitari on keski-ikäisistä työeläkettä saavista sataan ja päällekin.
Kuuskoski linjaa liiton tehtäväksi piirtää nuoruuden ihannoin vastapainoksi realistista kuvaa ihmisen elämästä.
– Siihen kuulu syntymä ja kuoleman ja paljon siltä väliltä.
Kuuskoski täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Vanhus hän ei vielä koe olevansa, mutta vanha ihminen kylläkin.
Kuuskoski on huomannut, että iästä, vanhuudesta saati kuolemasta puhuminen ei ole helppoa, mutta tärkeää se olisi.
– Joku ei halua olla ollenkaan vanha, toinen haluaa olla ikäihminen ja kolmas seniori.
Tosiasia kuitenkin on, että joukossamme on 65-vuotiaita golffaamaan tai matkoille kiiruhtavia ja toisessa päässä saattohoidon tarpeessa olevia yhdeksänkymppisiä, hauraita ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon yhteiskunnan apua ja hoivaa.
Eeva Kuuskosken elämää kuolema sivusi viimeksi keväällä, kun iäkäs äiti kuoli.
– Äiti halusi puhua kuolemasta jo paljon aikaisemmin. Minä olin se, joka jarrutteli, Kuuskoski myöntää.
Kirsti Kuuskoski arveli, että ”tuolla ylhäällä oli tapahtunut kirjanpitovirhe” ja hänet oli unohdettu.
Äiti mietti asiat valmiiksi. Äiti ymmärsi, että elämä päättyy ja oli valmis lähtemään.
Lähiomaisten kannalta oli armeliasta, että äiti oli asiat valmiiksi miettinyt ja suunnitellut, tytär kiittää.
– Kun pystyy tunnustamaan, että kuolema on olemassa ja koskee myös minua, ihminen voi elää täysillä elämänsä loppuu asti, eikä kuolemaa tarvitse pelätä.
Kuuskosken mielestä meillä on kaksijakoinen suhtautuminen vanhoihin ihmisiin. Eliniän kasvaessa kysymys ei enää ole pelkästään eläkkeistä vaan myös sosiaalisista suhteista.
Juhlapuheissa vakuutetaan kunnioitusta mutta kaupan kassajonossa jo sadatellaan mummojen hitautta
Eläkeliitto perustettiin yhteiskunnallisen murroksen vuosina. Ihmisille jäi enemmän vapaa-aikaa ja he pääsivät liiton kautta harrastamaan ja matkustelemaan.
Eläkeliitolla on keskustalaiset juuret.
– Puhumme yhteiskunnallisista asioista: asumistuesta, palvelumaksuista, yleverosta ja eläkeindekseistä, mutta emme päivittele, mikä on puolueiden galluppikannatus ja valtapolitiikan asetelma.
Kuuskoski korostaa, että liiton toiminta on tekemistä iloisella mielellä. Vapaaehtoistyötä tehdään paljon ja palkatun väen osuus on pieni.
– Ihmiset ottavat hirmuisen vastuullisesti tehtävänsä. Miten lie, löytyykö jatkossa enää samanlaisia puurtajia? Kuuskoski pohtii.
Sitoutuneisuudesta kertoo mm. se että puolet noin 130 000 jäsenestä käy ainakin kerran vuodessa liiton tilaisuuksissa.
– Kun yhdistyksiltä vuoden lopussa kysytään toimintatilastoja, vastausprosentti on sata, puheenjohtaja iloitsee.