Toivon näköaloja

14.02. 04:00

”Kunpa voisi sanoa, että lakkautukset päättyvät tähän. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Seuraavana giljotiiniin joutuvat ammattikorkeakoulut ja alueellinen koulutus”, kirjoittaa Tuomo Puumala. Kuva: Petra Pöyliö

Viime keskiviikon uutiset tulivat monelle suomalaiselle järkytyksenä.

Heti aamusta kerrottiin varuskuntien lakkauttamisesta ja satojen työpaikkojen vähentämisestä. Sen jälkeen julkisuuteen astui kuntaministeri Virkkunen kuntakartta kainalossaan. Samana päivänä Nokia ilmoitti vähentävänsä väkeä reippain ottein.

Tällaisten ilmoitusten vuoksi yhä useampi suomalainen kokee asemansa turvattomammaksi. Yhteiskuntaa on uudistettava luomalla varmuutta ja turvaa ihmisten elämään. Hallitus toimii täysin päinvastoin.

Hallituksella pitäisi olla kauaskantoinen visio, jolla suomalaista yhteiskuntaa muutetaan.

Vaikka yllättäviä asioita tapahtuu äkillisesti ja talouteen on reagoitava nopeasti, poliittisten päättäjien ja ennen kaikkea valtion ylimmän johdon on osattava tilanteessa kuin tilanteessa määritellä toimintansa punainen lanka.

Kansalaisen on voitava luottaa siihen, että päätökset ovat kestäviä. Nyt elämme jatkuvassa epävarmuudessa.

Turvan lisäksi kaipaamme varmuutta. Haluamme olla varmoja siitä, että työpaikka on olemassa vielä huomennakin.

Talo- ja autolainat pitää maksaa ja perheen toimeentulosta tulee huolehtia. Kaipaamme varmuutta tulevaisuudesta.

Epävarmuus on vaikea vastustaja. Se lamaannuttaa ja tekee mahdottomaksi elämän suunnittelemisen pidemmällä tähtäimellä. Moni sanoo, ettei uskalla tehdä oikein mitään, kun ei tiedä huomisesta.

Viime aikojen uutiset ovat surullisella tavalla siirtäneet Suomea kohti epävarmuuden aikaa.

Pahinta tässä on se, että osa epävarmuudesta on maan hallituksen, poliittisten päättäjien, itseaiheuttamaa. Aivan niin kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, että suuret yritykset pakenevat halvempien kustannusten perässä kaukoitään.

Vauhtia lisätään hallituksen toimesta rajuilla alueita kyykyttävillä esityksillä.

Kunpa voisi sanoa, että lakkautukset päättyvät tähän. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Seuraavana giljotiiniin joutuvat ammattikorkeakoulut ja alueellinen koulutus.

Jatkoa seuraa myös pörssiyritysten puolella. Vain yksi esimerkki liittyy valtioenemmistöiseen pitkäaikaiseen kruununjalokiveemme, lentoyhtiö Finnairiin.

Maan hallitus on ilmeisesti aikeissa luopua osake-enemmistöstä, joka tarkoittanee lisää työttömiä ja pahimmillaan myös kotimaan kulkuyhteyksien heikkenemistä.

On selvää, että tulevat ajat olisivat aivan yhtä vaikeita, vaikka keskusta olisi hallituksessa.

Säästöjä voi kuitenkin tehdä monella tavalla. Nyt ohjenuoraksi on valittu keskittäminen ja reuna-alueiden väheksyminen.

On hyvä huomata, etteivät leikkaukset tee autuaaksi. Rinnalle tarvitaan panostusta uuteen, pienet ja keskisuuret yritykset luovat maallemme vaurautta. Sieltä tulevat aikanaan syntymään myös uudet työpaikat.

Vaikeuksista ja synkästä taloustilanteesta huolimatta poliitikkojen tehtävä on tuoda ihmisten elämään toivon näköaloja ja uskoa huomiseen kaikkialla Suomessa.

Siksi toivon, että edustajat maan hallituksessa harkitsisivat säästöjen kohdentamista vielä uudelleen. Ihmisten työstä ja toimeentulosta leikkaaminen lisäävät yhteiskunnan epävarmuutta entisestään.

Tuomo Puumala

Keskustan

varapuheenjohtaja