Pikavipit joutaa lopettaa

16.12. 04:03

Kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja on tehnyt lakialoitteen pikavippien kieltämisestä. Aloitteen on allekirjoittanut jo reilusti yli 100 kansanedustajaa.

Aloite on hyvä, ja sille on syytä antaa kaikki tarvittava tuki. Näin siitä huolimatta, että päätös kokonaisen elinkeinotoiminnan kieltämisestä on poikkeuksellinen. Mutta niin ovat poikkeuksellisia pikavippien aiheuttamat sosiaaliset ja kansantaloudelliset ongelmatkin.

Tutkimusten mukaan pikavippejä käyttävät eniten nuoret, työttömät, yksinhuoltajat ja huonotuloiset. Nostetuilla rahoilla ostetaan useimmiten alkoholia, tupakkaa, juhlitaan, maksetaan vanhoja velkoja tai pelataan uhkapelejä. Vippejä käytetään toki myös ruokaan.

Muhkeita voittoja tahkoavat pikavippifirmat tekevät rahaa yhteiskunnan heikompiosaisten kustannuksella.

Vipeistä puhuttaessa sanonta "veli on velka otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa", muuttuu todeksi. Pikavippien korot ja muut toimenpidemaksut ovat järkyttävän suuret suhteessa lainasummaan.

Kansanedustajien myötämielinen suhtautuminen pikavippitoiminnan täyskieltoon on herättänyt vippiyritykset puolustamaan omaa toimintaansa.

Viesti on ollut, että pikavippien osuus Suomen velkakakusta on minimaalinen ja toiseksi se, että pikavippeihin liittyvät maksuhäiriöt ovat vähäiset perinteisten pankkien kulutusluottoihin verrattuna.

Lisäksi yhtiöt ovat korostaneet, että pikaluottoja myöntävät yritykset palvelevat henkilöitä, jotka tarvitsevat sellaista lyhytaikaista luottoa, jota pankit eivät tarjoa.

Yritykset ovat tulkinneet tilastoja itselleen edullisella tavalla.

Vippien kulut suhteessa pääomaan ovat esimerkiksi Pienlainayhdistyksen mukaan huomattavasti alhaisemmat, mitä monet käytännön esimerkit osoittavat. Osa tästä selittynee sillä, että pikavippiyrityksen välillä on merkittäviä eroja korko- ja toimenpidekuluissa, mutta ei kaikki.

Eikä kukaan ole väittänytkään, että ”suomalaisten velkaongelmien syy olisi pikalainoissa”, vaikka alan toimijat näin hokevat.

Mutta pikalainoista on tullut monelle niiden kierteeseen joutuneelle jättimäinen henkilökohtainen velkaongelma, jonka hoitaminen voi olla ylivoimaista

Pikavippiyritykset ovat luoneet markkinoille uuden tarpeen. Vipin ottaminen on nopeaa ja helppoa. Jos pärjäsimme hyvin ilman vippejä vuoteen 2005 asti, miksi niistä nyt on tullut niin korvaamattomia?

En ole vielä tavannut henkilökohtaisesti yhtään henkilöä, joka olisi avoimesti liputtanut pikavippien puolesta. Saatikka, että joku olisi kehunut niiden edullisuutta, vaivatonta käyttöä ja tarpeellisuutta.

Sen sijaan olen keskustellut useiden henkilöiden kanssa, joiden oma talous tai lähipiiriin kuuluvan henkilön talous on ajautunut selvitystilaan pikavippien takia. Näissä tapauksissa nuoret tai nuoret aikuiset ovat yrittäneet paikata pikavipeillä jo alunperin kehnoa taloustilannettaan, ja seurauksena jouduttu entistä syvemmälle velkasuohon.

Häpeä huonosta taloudenhoidosta on estänyt nuoria hakemasta riittävän ajoissa apua vanhemmilta tai sisaruksilta.

Moni on toivonut ja uskonut loppuun asti, että rahahuolet väistyvät, kun voittaa lotosta tai jostain muusta uhkapelistä. Kun voittoja ei tippunut ja velkataakka jättikorkoineen on vain paisunut, edessä on ollut umpikuja.

Apua on ollut pakko hakea. Osa on saanut apua sukulaisilta, kunnan velkaneuvojilta tai Takuu-Säätiöltä, mutta useat ylivelkaantuneet ovat jääneet täysin ilman tukea.

Ne velkaantuneet, jotka ovat saaneet apua ja sen myötä oman taloutensa järjestykseen, ovat onnellisessa asemassa, joskin velkaantumiseen syyttömien kustannuksella.

Valitettavasti kaikilla ei ole vanhempia, sisaruksia tai hyviä tuttavia, jotka pystyvät auttamaan taloudellisesti vippikierteeseen joutuneita lapsiaan tai omaisiaan. Ja vaikka olisikin, on väärin rakentaa bisnestä sen varaan, että joku ystävällismielinen sielu varmaankin tulee hätään.

Itsenäisen elämän ensiaskeleita ottaville nuorille pikavipit saattavat olla turmioiksi. Maksuhäiriömerkintä heikentää muun muassa vuokra-asunnon hankkimista ja pankkikortin saamista.

Vaarana on, että nuori syrjäytyy velkaantumisen seurauksena kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Töitä ei huvita tehdä, kun tienatuista rahoista valtaosa menee kiskurimaisia korkoja periville yrityksille. Ketuttaahan se.

Jokainen vippikierteeseen joutunut henkilö, joka ajautuu sivuraiteelle, tulee yhteiskunnalle eli meille veronmaksajille kalliiksi.

Eduskunnan aikaisemmin pikavippeihin tekemät kiristykset ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Alalle on syntynyt uusia yrityksiä kuin sieniä sateella, ja ainakin osa toimijoista vähät välittää yhteiskunnan yritykselle asettamista velvoitteista.

Todellista yhteiskuntavastuuta on se, että eduskunta uskaltaa viheltää pelin poikki. Elämän ensiaskeleita ottavia nuoria pitää suojella pikavippien kiroilta.

Jos ette usko, haastatelkaa heitä, joiden elämä on mennyt hunningolle pikavippien takia. Haastelkaa heidän läheisiään, jotka ovat joutuneet maksamaan. Ja haastatelkaa niitä viranomaisia, jotka todella tuntevat nuorten pikavippiongelman.

Yhteiskunnalle tulisi paljon halvemmaksi, jos hädänalaisessa tilanteessa oleville ihmisille olisi tarjolla sosiaalinen luottojärjestelmä, jota voitaisiin käyttää kuntien sosiaaliviraston luukulla niissä tapauksissa, joissa suoran tuen kriteerit eivät täyty.

Juha Määttä