Olli Rehn on mies paikallaan

08.11. 09:45

”Olli Rehn ei ole salamavaloissa viihtyvä, räiskyvä persoona. Rauhallisin, vakain ilmein lausutut painavat sanat kuunnellaan kuitenkin tarkasti.” Arkistokuva: Jari Laukkanen

Euroopan ja koko maailmantalouden kriisi on kiehunut jo yli neljä vuotta.

Amerikasta alkanut velkakuplan puhkeaminen vyöryi nopeasti Eurooppaan eikä eurooppalainen velka- ja pankkikriisi jää vain unionin omaksi. Niin on maailmantalous toinen toisestaan riippuvainen ja verkkonsa osana.

Tuon ajan kriittisimmät hetket ratkaisua on haettu talouskomissaari Olli Rehnin kabinetissa.

On tietenkin niin, että Euroopan Unioni on edelleen jäsenmaidensa yhteistoimintaa niiden itsensä rajaamalla tavalla.

Valuuttaunionin muodostamisen jälkeen se on kuitenkin jo paljon syvemmälle talouden perusteisiin yltävä, itseäänkin toteuttava voima.

Tuota voimaa ohjaillaan terveemmälle pohjalla juuri komissaarin toimistossa.

Saksan asema unionin talouden tukipylväänä on toki ohittamaton eikä Ranskaakaan ole sivuuttaminen.

Mutta koko orkesterin soitto samassa tahtilajissa on kapellimestarin tehtävä. Siinä tahtipuikon varressa Rehn on ollut, vaikeasta yhtälöstä ja erittäin mutkikkaasta päätöksenteosta huolimatta, mies todella paikallaan.

Luottamuksesta kertoo Rehnin nimitys komission varapuheenjohtajaksi keskellä kaikkein hankalinta Kreikka-paketin ratkaisua.

Olli Rehn ei ole salamavaloissa viihtyvä, räiskyvä persoona. Rauhallisin, vakain ilmein lausutut painavat sanat kuunnellaan kuitenkin tarkasti.

Rehnissä on sitä suomalaista viileyttä, mitä ylilämmitetyn taloussaunan jäähdyttämisessä tarvitaan.

Sielultaan jalkapallomiehenä Rehn tietää että pelissä olennaista ei ole määrätön liike vaan haltuunotto, tarkat syötöt omille ja oman paikan pelaaminen.

Ajatuksellakin voi leikkiä. Jospa komissaarina olisi Alexander Stubb, kestäisikö hänen pinnansa tätä eurooppalaista hutunkeittoa, kun jo pohjoismaiden neuvoston yleiskeskustelu ottaa koville.

Reilu viikko sitten keskustaristeilyn aateseminaari keräsi satapäisen, innostuneen yleisön.

Niin onkin hyvä, sillä olemme kansanliikkeenä käännekohdassa, jossa paluu edistyksellisille, aikanaan jopa anarkistisille juurille tuo näkymän myös tämän ajan tavoiteltavalle politiikalle. Jos keskustanuorten mukaan Paavo Väyrynen on pop, niin Santeri Alkio oli ehdottomasti rock.

Ilmaan heitettiin ajatus alkiolaisesta Euroopasta. Siihen kuuluisi luonnollisena perustana ajatus ihmisyydestä ja itsensä sivistämisestä, henkisestä kasvamisesta.

Yhtä olennaista olisi eurooppalaisen eheyden ja yhteenkuuluvuuden rakentaminen yhteisen unionin avulla.

Jos vielä piirun piirtää pidemmälle, niin alkiolaista Eurooppaa rakennettaisiin todellisen vihreän kasvun ja hajautetun yhteiskunnan yrittäjyydelle.

Ajattelen, että alkiolaisessa Euroopassa ajettaisiin syvempää talouden koordinaatiota. Se toimisi vastuullisen kapitalismin puolella vapaata markkinataloutta vastaan. Se loisi hyvinvoinnin kannusteita, kaventaisi syntyneitä tuloeroja ja avaisi julkisen sektorin palveluja osuuskuntien ja järjestöjen hoitoon.

Ja vain vahva Eurooppa ajaisi maailmantalouteen yhtenevyyttä haittojen verottamiseksi ja kestävyyden turvaamiseksi.

Keskustalaisena olen ylpeä siitä, että Alkio tekee vahvaa paluuta. Santeri kaipaa kenttäväen tutkistelua ja lisää vahvoja, Olli Rehnin ja myös Paavo Väyrysen kaltaisia kansainvälisiä sanansaattajia.

Timo Kaunisto

keskustan

varapuheenjohtaja