Niinistö nakertaa Kataisen johtajuutta

25.10. 04:00

Pyrkiikö Niinistö nousemaan pääministerin rinnalle? Sopiiko tämä nykyiselle pääministerille Jyrki Kataiselle, jonka johtajuutta presidentin iltakoulut nakertaisivat? Kuva: Roni Rekomaa/Lehtikuva

Lauantai oli toivoa täynnä kokoomukselle, kun puolue asetti Sauli Niinistön presidenttiehdokkaakseen. Puoluekokouksen esillepanosta näkyi, että nyt lähtee liikkeelle vaalien ehdoton ennakkosuosikki.

Kokoomuksessa ymmärretään, että presidentin valintaan eivät omat äänet riitä. Tarvitaan sananmukaisesti kannatusta yli puoluerajojen. Niinpä puoluevärejä ei lauantaina juuri näkynyt. Esimerkiksi julkisuuteen jaetussa Niinistön puheessa ei mainittu kertaakaan sanaa ”kokoomus”.

Hyvä esimerkki puolueen ja ehdokkaan eriyttämisestä on suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen. Puolueena kokoomus kannattaa Natoon menemistä. Presidenttiehdokas Niinistö ei ole kuitenkaan ”noin vain” liittymässä Natoon.

Niinistö koetti muutoinkin asettua jo puolueiden ulko- ja yläpuolelle. Hän ilmoittautui yhteisen hyvän palvelijaksi. Yhteinen hyvä tarkoittaa puheen perusteella ainakin velanmaksua.

Niinistön talouspoliittinen historiankirjoitus ulotui 1990-luvun alun lamaan. Sen syyksi hän nosti idänkaupan romahduksen. Vuosina 1987–1991 maata hallinneen Harri Holkerin (kok.) sinipunahallituksen virheet Niinistö armeliaasti sivuutti.

Samoin Niinistö unohti oman roolinsa yhteisvaluutta euron synnyttämisessä ja Suomen viemisessä rahaliittoon.

Niinistön analyysiä euron ongelmista voi verrata monen vakaumuksellisen kommunistin mietteisiin sosialismin kaatumisen jälkeen: hyvä aate mutta jätkät pilas.

Niinistön suurin uutinen lauantaina oli ehdotus ”Mäntyniemen iltakoulujen” järjestämisestä. Hallitus tapaisi kahvikupin ääressä presidentin tarkoituksena keskustella molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä.

Ehdotus on Niinistön vastaus kansan toiveeseen vahvasta presidentistä. Hän loi odotuksen, että voisi presidenttinä laittaa hallituksen ojennukseen.

Voi vain kuvitella sitä kansalaiskirjeiden tulvaa, mitä Niinistö saisi mahdollisen valintansa jälkeen. Niissä vaadittaisiin hallituksen tyhmien päätösten kumoamista. Eikä hän voisi vastata enää kenellekään, että ”asia ei kuulu presidentin toimivaltaan”.

Valtiosääntöoppineet ottavat varmaan kantaa siihen, miten presidentin iltakoulut sopivat nykyisen perustuslain kirjaimeen ja henkeen.

Pääministeristä on tietoisesti tehty tasavallan tärkein poliittinen johtaja, joka on kaikista tekemisistään vastuussa eduskunnalle.

Pyrkiikö Niinistö vakavasti haastamaan tämän asetelman ja nousemaan pääministerin rinnalle? Sopiiko tämä nykyiselle pääministerille Jyrki Kataiselle, jonka johtajuutta presidentin iltakoulut nakertaisivat?

Ja opposition näkökulmasta voi kysyä, millä tavoin Niinistö pitäisi presidenttinä yhteyksiä parlamentaariseen oppositioon. Syntyisi aika vino tilanne, jos hän harrastaisi poliittista seurustelua pelkästään hallituksen kanssa.

Niinistö lähtee joka tapauksessa presidenttikisaan ylivoimaisena ennakkosuosikkina. Hänen suurin ongelmansa näkyi heti ensimmäisessä ehdokkaiden tapaamisessa Seinäjoella viime perjantaina.

Monet yrittäjäpäivien osanottajat taisivat pettyä, kun Niinistö ei ollutkaan niin ylivoimainen kuin hänen gallupien mukaan piti olla. Helsingin Sanomatkin syytteli ylimielisyydestä.

Tässä onkin kokoomuksen kampanjan haaste. Mitä enemmän Niinistö on esillä muiden ehdokkaiden kanssa, sitä alemmaksi hänen kannatuksensa uhkaa valua. Sama ongelma oli Martti Ahtisaarella vuonna 1994 ja Tarja Halosella 2006.

Niinistöllä on kampanjassa vain hävittävää. Myös Paavo Lipponen ja Timo Soini lähtevät vaaleihin puolustusasemista, taistelemaan lähinnä vain oman puolueen kannattajien pitämiseksi.

Heihin verrattuna Paavo Väyrynen voi lähteä kisaan paremmista asemista, hänellä on vain voitettavaa näissä vaaleissa.

Timo Laaninen

keskustan puoluesihteeri