Naiselle kuuluu kokonainen euro

19.10. 04:00

”Nyt kuitenkin prosenttikorotus tuo parempipalkkaisille miesvaltaisille aloille suuremman korotuksen kuin matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille ja erot tulevina tilipäivinä vain kasvavat.” Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva

Maamme työmarkkinoille sovitellaan rauhaa, valtakunnan työelämässä ei ole kaikki hyvin.

Työelämän tasa-arvokysymykset ja erityisesti palkkatasa-arvo vaativat jatkuvaa huomiota. Ennen kaikkea ne vaativat toimia.

Tasa-arvoinen palkkaus on oikeudenmukaisen työelämän keskeinen tekijä.

Työhuoneeni seinällä on kopio euron kolikosta, josta puuttuu iso sektori kuin pala kakusta. Se on konkreettinen muistutus siitä, että naisen euro yhä edelleen 2010-luvun Suomessa on vain noin 82 senttiä.

Miehiin verrattuna naiset siis tienaavat 18 prosenttia vähemmän samalla koulutuksella yhtä vaativasta työstä.

Samapalkkaisuusohjelman tarkoituksena on toteuttaa ”sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä” –periaate jokaisella suomalaisella työpaikalla.

Lopputuloksena on oltava eriarvoisuuden nollatoleranssi ja täysi palkkatasa-arvo, mutta ohjelman päätavoite tällä hetkellä on kaventaa palkkaeroja 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.

Jyrki Kataisen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut jatkamaan tätä kolmikantaisesti sovittua samapalkkaisuusohjelmaa, jonka päätavoitteena on yksinkertaisesti tuoda reiluutta työelämään.

Käydyissä työmarkkinaneuvotteluissa olisi ollut oikea mahdollisuus saada tätä tavoitetta eteenpäin ja tehdä ratkaisuja, joilla naisvaltaisten alojen palkkoja olisi saatu nostettua. Hallituksella olisi ollut aika ja paikka toimia, mutta se jätti ne käyttämättä. Nyt valittiin toinen suunta.

Samapalkkaisuusohjelman kannalta on välttämätöntä, että sopimusratkaisut tukevat naisten oikeudenmukaisempaa palkkausta.

Työehtosopimuksissa olisi pitänyt suunnata palkankorotukset ehdottomasti naisvaltaisille aloille.

Nyt kuitenkin prosenttikorotus tuo parempipalkkaisille miesvaltaisille aloille suuremman korotuksen kuin matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille ja erot tulevina tilipäivinä vain kasvavat.

Samapalkkaisuusohjelman puitteissa on tehty selvityksiä ja myös kattava toimenpideohjelma on tehty. Ne ovat ihan käypää tavaraa, jota olisi voinut hyödyntää neuvotteluissa.

Tältä pohjalta voi vain todeta, ettei hallitus ottanut tosissaan naisvaltaisten alojen palkkakysymystä, vaan seurasi toimettomana sivusta, kun palkkaerojen kaventamistavoitteen toteutuminen liukui taas kerran tulevaisuuteen.

Miksi naispalkka- tai matalapalkkaerien käyttöä ei vaadittu? Miksi oikeudenmukaisuuteen ei laskettu kuuluvan palkkatasa-arvoa?

Hallituksen linjaus palkkatasa-arvon syrjään jättämiseksi kertoo arvovalinnoista. Niin hyvä asia kuin palkkaraamista sopiminen yhteiskunnan kokonaisvastuun kannalta onkin, ovat heikoimmat jääneet tästä sopimuksesta sivuun.

Kuka pitää esimerkiksi maatalousyrittäjien, muiden yrittäjien tai opiskelijoiden puolia? Näillä joukoilla ei ole vipuvoimaa neuvotteluissa.

Äänekkäimmin huutava ei kuitenkaan saa olla se, johon normi perustuu. Olisi ollut hallituksen tehtävä puolustaa työmarkkinoiden heikoimpia.

Hienoa toki on, että sopimus ylipäätään on saatu aikaiseksi. Se rauhoittaa työmarkkinoita ja esti mahdollisen lamauttavan lakkosyksyn.

Neuvotteluissa on kuitenkin aina kyse tahtotilasta ja asenteista. Oli yleinen taloustilanne mikä tahansa, samapalkkaisuutta on edistettävä.

Heikossakin taloustilanteessa voidaan keskittyä keinoihin, joilla muutetaan toimintatapoja ja juuri niitä yleisiä asenteita, jotka edelleen jarruttavat naisten tasa-arvoa työelämässä.

Elsi Katainen

Suomen Keskustanaisten

puheenjohtaja