Kuluneesta vuodesta
Vuosi 2025 on tulossa lopuilleen. Työn touhussa on hetkeksi joulun alla syytä summata mennyttä ja pohtia tulevaa.
Brysselin arkeen vaihtelua tuovat täysistuntoviikot Strasbourgissa Ranskassa. Tästä huolimatta parlamentin enemmistön tavoin olisin ehdottomasti valmis luopumaan rallista ja siirtymään yhden istuntopaikan malliin, mutta suuret jäsenmaat eivät pääse asiasta sopuun.
Lupasin aikanaan, että pyrin liikkumaan tilaisuuksissa Suomessa säännöllisesti. Etenkin meille keskustalaisille on tärkeää, että kenttäväki ja edustajat kohtaavat kasvotusten ja voivat vaihtaa ajatuksia.
Olen järjestänyt itse tai osallistunut muiden järjestämiin yleisötilaisuuksiin kuluneen vuoden aikana yli 50 kertaa eri puolilla maata. Valitettavasti en ole päässyt kaikkialle, minne on pyydetty. Kiertue jatkuu kuitenkin jälleen ensi vuonna, ja pyrin huomioimaan erityisesti sellaiset paikat, mihin tänä vuonna en päässyt.
Kuluneen vuoden aikana olen parlamenttityössäni keskittynyt ensisijaisesti omien valiokuntieni sektoreita koskeviin kysymyksiin. Erityisesti EU:n ympäristöpolitiikan ala ja sen vaikutukset suomalaiseen metsätalouteen ja energiaan ovat olleet pöydälläni. Nämähän olivat yksi keskeinen syy, miksi lähdin ylipäätään EU-vaaleihin ehdokkaaksi kesällä 2024.
Kulunut vuosi on opettanut minulle kouriintuntuvasti, ettei meidän etuamme puolusta ja erityisolosuhteitamme huomioi kukaan muu kuin me itse. Onnistuaksemme meidän on tehtävä yhteistyötä muiden maiden edustajien kanssa ja saatava tukijoita ja liittolaisia meille tärkeitä asioita
ajettaessa.
Kansainvälisessä politiikassa vuosi on ollut raskas. Valtioiden väliset jännitteet ovat jatkuneet, eikä neljättä vuotta jatkunutta veristä sotaa Ukrainassa ole saatu loppumaan. Myöskään EU ei ole kyennyt löytämään ratkaisua oikeudenmukaiseen rauhaan pääsemiseksi, eikä aina edes sisäistä yhtenäisyyttä, miten asiassa tulisi edetä.
Sotia ja terroritekoja on koettu myös monissa muissa maailmankolkissa. Vaikka teknologia kehittyy, niin ihmiskunnan historia ei näy muuttuvan tässä suhteessa parempaan suuntaan. Onko se niin, kuten Mika Waltari Sinuhe egyptiläisessä joutuu huokaamaan, ei ole mitään uutta auringon alla?
Tapahtumat toistuvat pääpiirteittäin eri aikakausina, ihminen ei juurikaan muutu tai opi ja historian kiertokulku on loputon olosuhteiden vaihtelusta huolimatta.
Tästä huolimatta työtä paremman maailman puolesta on tehtävä, niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla, ja myös jokaisen yksityisen ihmisen omassa elinpiirissään ja yhteisöissään. Apatiaan ei saa sortua.
Siihenhän on myös Santeri Alkion opetus joskus tiivistetty – perintötalo on jätettävä seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se on itse saatu. Vaikeidenkin aikojen yli on löydettävä toivon silta. Toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat.
Näillä ajatuksilla toivotan hyvää joulua ja uutta vuotta!