EU:n idea
Mauno Koivisto kirjoitti eläkepäivillään vuonna 2001 kirjan nimeltä Venäjän idea. Tuon kirjan ajankohtaisuus hämmentää monella tavalla. Kirjaan kannattaa tutustua. Koiviston kuoltua ja Venäjän hyökättyä Ukrainaan kustantaja otti kirjasta uusintapainoksen.
Mutta jos Venäjällä on entisen presidenttimme mielestä idea, niin mikä sitten on Euroopan unionin idea? Yhdysvaltain presidentti ilmaisi asian joku päivä sitten omaan rääväsuiseen tapaansa, että EU on perustettu huijaamaan Yhdysvaltoja.
Vaikka presidentti Trumpin retoriikkaan on ehkä jo hieman turruttu, niin väitteitä on tarvittaessa kuitenkin syytä oikaista.
Euroopan unionia ei tietenkään perustettu petkuttamaan Yhdysvaltoja. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kautta haluttiin Euroopalle sellaista kehitystä, että Euroopan maiden ei kannattanut ryhtyä sotimaan keskenään. Olihan koko Euroopan aiemmassa historiassa vuosisadasta toiseen käyty sotaa juuri Ranskan ja Saksan välillä.
Nyt näiden maiden talouden ja teollisuuden intressit haluttiin solmia niin tiiviisti yhteen, että motiivia keskinäiseen sotimiseen ei olisi.
Uskoakseni tämä EU:n perustavoite oli myös Yhdysvalloille hyvin mieluisa. Olihan USA tullut vedetyksi kahteen maailmansotaan ja jälkimmäisessä se joutui itsekin Hitler-Saksan liittolaisena olleen Japanin hyökkäyksen kohteeksi.
Meillä voi olla perusteltuja syitä arvostella EU:ta, mutta silti ei kannata niellä kaikkia väitteitä, mitä unionista ja Euroopan toiminnasta esitetään.
Euroopan yhteisöistä kehittyi vuosikymmenten myötä nykyinen unioni, jonka toiminnasta voi olla monta mieltä.
Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, suuri osa keskustalaisista äänesti jäsenyyttä vastaan kansanäänestyksessä vuonna 1994. En usko, että he tekivät niin vastustaakseen kansainvälistä yhteistyötä, mutta EU:ssa nähtiin myös haasteita ja koettiin, että on muitakin mekanismeja toimia yhdessä Euroopan maiden kanssa.
Nyttemmin kysymys jäsenyydestä ei ole relevantti. Meille on syntynyt ja varttunut jo uusi sukupolvi, joka ei muuta aikaa enää muistakaan. Nyt on vaikutettava tämän järjestelmän puitteissa.
EU:n osin liian pitkälle mennyt ja väärille aloille keskittynyt integraatio voi heikentää unionia ja lisätä ääriliikkeiden kasvua eri maissa. Tämä onkin yksi syy, miksi itsekin lähdin EU-vaaleihin, puolustamaan kansallista etuamme, suomalaisten ja suomalaisten talouden erityispiirteitä.
Mikään tästä ei poista silti sitä, että EU:n perustavoitteet ovat oikeita. Rauhan, vakauden ja yhteistyön areenaa tarvitaan. Eurooppalaisia sisämarkkinoita kehitetään vapaan liikkuvuuden pohjalta. Länsimaiset arvot ja vapaudet ovat eurooppalaisen yhteistoiminnan aatteellisena perustana.
Meillä voi olla perusteltuja syitä arvostella EU:ta, mutta silti ei kannata niellä kaikkia väitteitä, mitä unionista ja Euroopan toiminnasta esitetään.
Etenkin jos niitä esittävät myötäilevät sellaisia voimia, joiden intressinä on nähdä Eurooppa hajanaisena ja heikkona.