Byrokratia jarruttaa Euroopan kilpailukykyä
Euroopan unionilla on ongelma, josta keskustelua on käyty jo koko EU:n elinkaaren ajan. Nyt haaste uhkaa unionin kilpailukykyä tavalla, jota kukaan ei voi enää kieltää: byrokratia halvaannuttaa EU:n kilpailukykyä ja mahdollisuuksia toimia globaalissa markkinassa.
Ylisääntely ja raskas byrokratia tunnistetaan myös Suomessa eri aloilla. Sääntelyä on vyörytetty myös aloille, kuten metsäpolitiikkaan, jotka perussopimuksen mukaan kuuluvat kansalliseen päätösvaltaan. EU:n monimutkainen sääntelykoneisto hidastaa innovaatiota ja estää erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kasvun edellytyksiä.
Tuskaa kotimaassamme ei vähennä se, että Suomi toimii usein EU:n mallioppilaan tavoin ottamalla EU-lainsäädännön omakseen, jättäen kansallisen liikkumavaran hyödyntämättä – toisin kuin monessa muussa EU-maassa.
Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan Mario Draghin laatiman kilpailukykyraportin mukaan yli 60 prosenttia EU:n yrityksistä pitää sääntelyä investointien esteenä ja 55 prosenttia pk-yrityksistä pitää sääntelyä ja hallinnollista taakkaa suurimpana haasteenaan.
Jäämmekin kilpakumppaneista – erityisesti Yhdysvalloista ja Kiinasta – yhä kauemmaksi, jos Euroopan unioni ei ala karsia sääntelytaakkaa. Noin 70 prosenttia EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä BKT-erosta asukasta kohti selittyy EU:n alhaisemmalla tuottavuudella.
Draghin raportista ilmenee, että esimerkiksi teknologiasektorilla EU:n osuus maailmanlaajuisista tuloista on vuosina 2013–2023 laskenut 22 prosentista 18 prosenttiin, kun samalla Yhdysvaltojen osuus on noussut 30 prosentista 38 prosenttiin.
Esimerkkinä mainittakoon, että Euroopassa toimii vain neljä maailman 50 suurimmasta teknologiayrityksestä.
Koko EU:n laajuudelta aihe on tunnistettu, mutta pelkällä hyvällä tahdolla byrokratiataakka ei kapene.
Tarvitaan konkreettisia toimia, joilla erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten taakkaa kevennetään. Vähintä mitä EU:n lainsäädäntöprosesseissa voitaisiin tehdä, olisi selvittää aina tarkoin kaikkien uusien lainsäädäntöhankkeiden byrokratiavaikutukset.
Ja lopuksi: EU:n kilpailukyvyn vahvistaminen ei voi tietenkään perustua yhteisvelkaan. Yrityksille on annettava mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, mutta sen varjolla ei voida ajaa uusia yhteisvelkaelementtejä. Sen sijaan toimimalla rohkeasti ja karsimalla turhaa sääntelyä EU voi vahvistua entisestään.