UKK oli monitoimikone

11.09. 07:00

Urho Kekkonen oli kuin monitoimikone. Ei häntä voi mitata yhdellä mittarilla. Hänen sormensa olivat pelissä kaikilla elämänaloilla.

Nämä ovat pääsihteeri Seppo Tiitisen luonnehdintoja.

Tiitinen on UKK-seuran puheenjohtaja.

Tiitisen mukaan tämän päivän kekkoslaisuutta olisi valtion vieminen mukaan kaivostoimintaan.

Istun Tiitistä vastapäätä papereita pullistelevassa eduskunnan pääsihteerin huoneessa. Olen tullut kysymään, onko 30 vuotta sitten virkansa jättäneestä Urho Kekkosesta mitään opiksi otettavaa 2010-luvulla.

– Paljonkin, Tiitinen vastaa.

– Kekkosen sormet olivat pelissä lähes kaikilla elämänaloilla. Hänhän toimi yleensä käynnistävänä, ylläpitävänä tai edistävänä voimana.

Pääsihteeri naurahtaa, että yhä, kun jokin ongelma tai muu ilmiö tulee käsittelyyn, Urho Kekkosen nimi ponnahtaa pintaan.

– Putkahtaa esiin kuin kirnun männästä.

Kun päästään asiaan,Tiitinen yllättää. Ei aloitakaan ulkopolitiikalla.

– Kekkosen keskeinen, pysyvä perintö on yhdessä hänen kirjansa nimessä: Onko maallamme malttia vaurastua.

– Onko meillä malttia kohtuullisen ja maltillisen politiikan harjoittamiseen niin, että päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Hän huomauttaa, että ajan henki nuorella polvella on toinen: minulle kaikki ja heti.

– Pitäisi tehdä maltillisia ja viisaita ratkaisuja, kiivetä hyvinvoinnin ja muunkin edistyksen rappusia rappunen kerrallaan, mutta suunta koko ajan selvillä.

Tiitisen mukaan tähän ei sovi etuilu. Kaikkien olisi elettävä kohtuullisesti.

– Suomeen on syntynyt pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, kun on maltettu olla ulosmittaamatta heti kaikkea. On investoitu tulevaisuuteen.

– Tämä pitäisi muistaa nytkin, kun tulevaisuuden näkymät ovat äärimmäisen epävarmat.

Tiitinen selittää, miksi hän ei ensimmäisenä puhunut ulkopolitiikasta.

– Siinä ei ole nyt ongelmia. Ei ole tapahtunut mitään, mikä olisi Kekkosen linjan vastaista.

Kekkosen oppi oli, että pitää hoitaa suhteet hyvin ympäristöön.

– Silloin se tarkoitti lähiympäristöä. Se on ensisijaista aina. Nyt maailma on muuttunut ja ympäristö tarkoittaa koko maailmaa.

– Asioita hoidettiin niin, että toiselle osapuolelle ei tullut yllätyksiä.

– Yksi Kekkosen oppeja oli, että yllättävät käänteet ulkopolitiikassa ovat myrkkyä. Sisäpolitiikan puolella hän itse taisi olla vähän arvaamaton. Puhuttiin Kekkosen konsteista. Kaikilla kilpailijoilla ei ollut saman tason mielikuvitusta.

Urho Kekkonen toimi 25 vuotta presidenttinä, viisi kertaa pääministerinä ja istui muidenkin ministeriöiden johdossa.

Kekkonen vieraili Saksassa 1930-luvun alussa ja näki Adolf Hitlerin valtaantulon. Hän liittyi 1933 maalaisliittoon ja kirjoitti Saksa-havaintojen pohjalta kirjan Demokratian itsepuolustus.

Kekkosesta tuli 1937 ensimmäisen punamultahallituksen sisäministeri. Hän näki Isänmaallisessa Kansaliikkeessä suomalaisen version fasismin noususta ja yritti lakkauttaa sen. Se ei onnistunut, ministeri sai kynsilleen.

Tiitisen mielestä Demokratian itsepuolustuksesta löytyy oppeja tähänkin aikaan, jos kävisi niin, että ääriliikkeet nousevat. Hän sanoo kuitenkin, että vielä ei olla senkaltaisessa tilanteessa kuin 1930-luvulla.

Tiitinen sanoo, että Kekkosen puoluetoimintaan liittyi rajuinkin ottein hoidettu aluepolitiikka. Olennaista oli, että hän veti valtion resursseineen mukaan aluepolitiikan hoitoon.

– Tämähän on nytkin ajankohtainen asia.

– Sanotaan, että on Suomi köyhä, siksi jää. Nykyisen kaivostoiminnan nojalla voi sanoa, että se ei pidä paikkaansa. Epäselvää tosin on, jääkö se köyhäksi, menevätkö kaivannaistulot sivu suun.

Tiitinen tekee ajatusleikin: Mitä Kekkonen tekisi tällaisessa tilanteessa?

– Mitä ilmeisimmin valtiolla olisi jokin rooli kaivostoiminnan organisoinnissa sen sijaan, että sen annettaisiin valua ulkomaalaisten käsiin, hän vastaa.

– Yksi Kekkosen oppeja oli, että yllättävät käänteet ulkopolitiikassa ovat myrkkyä. Sisäpolitiikan puolella hän itse taisi olla vähän arvaamaton. Puhuttiin Kekkosen konsteista, pääsihteeri Seppo Tiitinen sanoo.

PENTTI MANNINEN

Suomenmaa