Liikenneministerilläkin kaasujalka herkässä

27.10. 06:00

Liikenneministeri Merja Kyllönen puolustaa nykyistä talvinopeusrajoitusjärjestelmää. Kuva: Jari Laukkanen

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) ymmärtää autoilijoiden urputuksen nykyistä talvinopeusjärjestelmää kohtaan.

Kyllönen sanoo, ettei aina itsekään huomaa katsoa ollaanko maassa talvi- vai kesäajassa, kun tie on kuiva ja olosuhteet muutenkin kesäkelin veroiset.

– On myönnettävä, että joskus tekisi mieli painaa kaasua varsinkin kun näissä hommissa tahtoo aikataulut painaa päälle, hän sanoo.

Talvinopeusrajoitukset ovat Kyllösen mukaan perusteltu ratkaisu ottaen huomioon minkälainen liikennekäyttäytyminen on viime vuosina ollut.

– Jos oppisimme ottamaan toisemme paremmin huomioon ja liikkuisimme vähemmällä kiireellä, niin asioita voitaisiin miettiä uudesta näkökulmasta, hän toteaa.

Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitukset on yleisohjeistettu viimeksi vuonna 2004. Taustalla oli muun muassa Konginkankaan järkyttävä bussiturma.

Tänä päivänä ei Kyllösen mukaan puhuta pelkästään tien pinnan liukkaudesta, vaan pimeyden vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen.

–Tosiasia kuitenkin on, että pimeän aikana liikenneonnettomuusriski on kaksinkertainen verrattuna valoisaan aikaan, Kyllönen sanoo.

Liikenne-ja viestintäministeriön lähtökohta ei Kyllösen mukaan ole tehdä ihmisille kiusaa tai hidastaa ja vaikeuttaa liikkumista. Kysymys on liikenneturvallisuudesta.

Suomessa siirrytään tällä viikolla talvinopeusrajoituksiin 9 000 tiekilometrillä. Moottoriteillä suurin sallittu nopeus lasketaan sataan kilometriin tunnissa ja pääosalla muita teitä kahdeksaan kymppiin.

Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen totesi alkuviikosta liiton tiedotteessa, että Suomen talvinopeusrajoitusjärjestelmä on aikansa elänyt.

Tolvanen siirtyisi Saksan malliin, jossa alempi nopeusrajoitus olisi voimassa vain tien ollessa märkä, jäinen tai luminen.

Samalla päästäisiin Tolvasen mukaan eroon kaksi kertaa vuodessa toistuvasta liikennemerkkien vaihtorumbasta ja voitaisiin keskittyä olennaisempiin asioihin.

Liikenneministerin mielestä mikään ajatus ei ole mahdoton, mutta Kyllönen kuulisi mielellään ne keinot, millä saksalainen malli toimisi Suomessa.

– Onko Autoliitolla olemassa ratkaisu siihen, millä tavalla määritellään märkä, jäinen ja luminen tie. Kuka sitä kontrolloi ja mitä sellainen järjestelmä maksaa. Toivoisin, että jos heitetään tällaisia ajatuksia, niin myös kerrottaisiin millä tavalla asiat ratkaistaan käytännön arjessa, Kyllönen toteaa.

Toimivin ratkaisu Kyllösen mielestä olisi kelin mukaan vaihtuvat nopeusrajoitukset, mutta raha ratkaisee.

– Älykkääseen tieverkkoon liittyy myös analyysi märästä, lumisesta ja jäisestä tiestä. Jos voimme rakentaa älykästä tieverkkoa, niin silloin voimme linkittää verkoston kunnossapitoa huoltoon ja liikennerajoituksiin, Kyllönen sanoo.

SEPPO KUISMA

Suomenmaa/Helsinki