Henkilön mukana tulee politiikka

12.12. 09:03

Valtiotieteen tohtori, kansanedustaja Seppo Kääriäinen kirjoittaa Suomenmaan Verkkoapilan kolumnissaan, että presidentin valitseminen on voittopuolisesti henkilöratkaisu, mutta ei vain sitä.

– Samalla on muistettava, että henkilön mukana tulee politiikka. Sitä on nyt tutkailtava, hän painottaa.

Kääriäisen intuitio sanoo, että edessä on uudella tavalla vaikeita aikoja.

– Presidentin valinta on vakava asia.

Kääriäinen muistuttaa, että presidentinvaalien ensimmäinen kierros on kuuden viikon päässä. Hän sanoo, että aika käy vähiin, kun joulutkin pidetään.

– Paljon on touhuttu kampanjoissa ja mediassa, mutta sittenkin joutuu kysymään, milloin keskustelussa päästään itse asiaan.

Politiikan konkari sanoo tarkoittavansa presidentin vastuulle kuuluvia velvollisuuksia ja tehtäviä.

– Saattaa olla, että jotkut pitävät vanhanaikaisena kysellä ehdokkaiden ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen osaamisen, kokemuksen ja tietämyksen perään. Olen täysin eri kannalla.

Kääriäinen korostaa, että presidentillä on yleisvastuu Suomen asemasta, vaikka sitä ei perustuslaissa todetakaan.

– Medialla ja tentaattoreilla on vastuu ehdokkaiden linjojen läpivalaisussa asiapohjalta.

Ex-puolustusministerin mukaan ehdokkaiden ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisten näkemysten välillä on tosiasiassa merkittäviä eroja.

– Ne on kerrottava kansalle. Selkein ero on Sauli Niinistön ja Paavo Väyrysen näkemysten välillä, kun otetaan huomioon myös sisäpolitiikka.

Kääriäisen mielestä vaalien poliittiset vaihtoehdot kiertyvät Niinistön ja Väyrysen ympärille.

Keskustapolitiikan konkari kaipaa ehdokkaiden linjanvetoja ainakin viidestä asiaryhmästä.

Ensiksi hän katsoo, että vaikka lähiympäristössä vallitsee vakaus, pinnan alla tapahtuu. Tarkalla silmällä Kääriäinen seuraisi Itämerta, arktista aluetta ja Venäjää. Hän kaipaa ehdokkaiden näkemyksiä, millä politiikalla lähiympäristön vakautta lujitetaan.

Toiseksi Kääriäinen muistuttaa, että presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Puolustusvoimia uhkaavat ronskit säästöt. Mitä ehdokkaat ajattelevat Suomen puolustuksen tilasta ja tulevaisuudesta.

Nato-kysymyskään ei ole Kääriäisen mielestä loppuun kaluttu.

– Keskustelu liittoutumisesta ja liittoutumattomuudesta on syytä käydä pohjamutia myöten.

– Erot ehdokkaiden välillä on nostettava esiin. Ei pidä hyväksyä ehdokkaiden väistelyä, vaikka keskustelu tekisi kipeää.

Neljänneksi Kääriäinen toivoo ehdokkaiden kertovan, miten Suomen tulisi toimia rauhanrakentajana ottaen huomioon resurssit ja liittoutumattomuus. Sinä sopisi hänen mielestään ottaa kantaa myös kriisinhallintaan ja kehityspolitiikkaan.

Viidenneksi Kääriäinen odottaa ehdokkaiden hahmottelevan, miten Suomen asema turvataan eurokriisin myrskyissä. Siinä tarkastelussa on hänen mielestään pakko mennä 1990-luvun lopulle, jolloin Suomi ajettiin sinipunahallituksen voimin emuun.

– Emu-ratkaisun vastustajien perustelut ovat osoittautuneet järkyttävän oikeiksi.

Tuolloin oppositiossa ollut keskusta vastusti euroon liittymistä. Liittyminen toteutui pääministeri Paavo Lipposen (sd.) ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok.) johdolla.

– Nyt on kyettävä viitoittamaan tie ulos kohtalokkaanoloisesta kriisistä. Eurokriisistä voi muodostua presidentinvaaleja yllättävästikin hallitseva kysymys, Kääriäinen kirjoittaa.

PENTTI MANNINEN

Suomenmaa

Seppo Kääriäisen kolumni