Yleisradio
Yleisradio juhlisti näyttävästi 90-vuotista taivaltaan. Ja kyllä, onhan se vaikuttanut kaikkien
meidän elämäämme.
Radio on hieno. Kuva muodostuu kuulijan päässä. Tästä on omakohtaista kokemusta.
Tapasin torilla vanhan tuttuni ja hän esitteli minut tuttavalleen. Tämä nainen kertoi yllättyneensä, hänen radion perusteella muodostamansa mielikuva minusta oli pitkätukkainen ja partainen epäsiisti hippi.
Ja siinä olin kolmenkymmenen euron pikkutakissani, ei partaa, ei pitkää tukkaa. Heh!
Kun Baskervillen koira oli tullut radiosta, pelotti mennä pihan perälle.
Kankkulan kaivon kaikkia vitsejä ei lapsi ymmärtänyt, mutta jo silloin vahvistui ajatus, että huumoria rupean tekemään.
Inhoa sen lukijan päälle, joka ajattelee, että et sitten kuitenkaan alkanut.
Lauantai-iltaisin tuli Simo Pasasen lätinää Tois puolt jokke. Kai se lähtemättömän jäljen jätti, koska muistan vieläkin Aulis Kotaviidan yhtyeen.
Olen niin vanha, että olen kokenut näköradion tulemisen.
Naapurin Pentti-setä oli Maanviljelyskaupan myymälänhoitaja.
Pääsin lauantai-iltaisin heidän Morris Oxfordinsa kyydissä sinne liikkeeseen katsomaan kun ne joutsenet lensivät ja Tarvajärvi leikitti laatikkoleikkiä.
Muistan vieläkin sen siementen tuoksun ja selkäni takana kiiltäneen Miele-mopedin, joka kiinnosti melkein yhtä paljon kuin televisio.
Televisioon en koskaan päässyt, vaikka melkein Maikkarille 1970-luvun lopussa.
Loppukeventäjä Tommolan isä Esko Tommola sanoi että ei näitä koulussa opeteta, kun pahoittelin koulutukseni ohuutta. Raadissa olivat myös Tauno Äijälä ja Kyllikki Stenroos.
Vielä 1982 Rovaniemen puoluekokouksessa Kyllikki, silloin jo Virolainen, tuli käytävällä vastaan, käsittämätön kasvomuisti, ja sanoi, että olit ihan sillä kinthaalla. Niin on hyvä kuin käy.
Olen ollut Jälkiviisaissa tuuraamassa, mutta kuten Ylen ohjelma-avustajakurssin hakemuksessa jo liki 40 vuotta sitten mainitsin, sovin ulkonäköni puolesta paremmin radioon.
Tulihan sitä radiota sitten tehdyksi. 22 vuotta viimeisimmällä reissulla. Nelinumeroinen määrä pakinoita ja muuta sälää. Se siitä sitten ja kiitos.
Kun alueradio muisteli lähimenneisyyttään ja haastatteli eläkeläistoimittajia, niin eläkeläisavustaja vaiettiin kuolleeksi.
Mutta vielä itse muistan, tulipa osallistuttua.
Onnea Yle!