Tiistaina toisaalla
Kun istuu Atlantin saaressa Cafe do Teatron mustan varjon alla ja siemailee valkoviiniä, mielessä käy koti-ikävän häivähdys. Paikallinen aika on kello kolmetoista. Iltapäivän alku on leppoisimmillaan.
Suomessa kello olisi viisitoista. Kotimainen elokuva olisi juuri loppunut, posti ei tulisi vielä moneen tuntiin, kohtahan kirjeposti ei tule tiistaisin ollenkaan. Möllöttäisin siis sohvalla ja odottaisin Kauppalehteä. Onneksi ilman pelkoa siitä, että nimi olisi muualla kuin tilaajan paikalla.
Kotona söisimme turvallisesti, ehkä perunaa, vaikka on varoiteltu, että se tekee tyhmäksi ja uskolliseksi. Nytpä otamme herkullisia club sandwicheja eli kolmioleipiä ja pari rapsakkaa vohvelia mantelikuorrutuksella. Saa samaa siideriä jota saisi Siwastakin. Lasku tippeineen jää kahteenkymppiin.
Pöydät ovat lähekkäin. Aina voi jakaa huolensa EU:n tulevaisuudesta brittien kanssa, aina voi antaa amerikkalaisille eksotiikkaa kertomalla asuvansa 25 mailin päässä Venäjän rajasta.
Ihan vieressä on Ritzin telttakatos. Se on hienompaa. Mikäs siinä, jos haluaa maksaa juomissaan ylimääräistä siitä hyvästä, että tarjoilijoilla on rusetit. Tietäkää, että rusetti sopii vain gynekologeille, käytännön syistä.
Vaikka olen pitänyt periaatteenani, että lomalla ei puhuta kenenkään kanssa uskonnosta eikä politiikasta, niin joudun lausumaan joitakin mielipiteitä, jotka saattavat olla ristiriidassa ulkopoliittisen doktriinin kanssa. Kun Putinista kyselevät.
Puhun turistienglantia, bad english, tätä maailman eniten puhuttua kieltä. Tulen kuitenkin hyvin sillä juttuun ja sehän vertyy puhumalla. Englanninkielenopettajani lyseosta ei uskoisi korviaan, oh dear!
Katuvilinän katseleminen on hiljaisen pikkukaupungin pojalle rentouttavaa. Kaikenlaista ihmistä sitä onkin. Varo varasta! Siis eihän täällä mitään katurosvoja ole, mutta aina varovaiset matkaajat kantavat selkäreppua etupuolella.
Ja kun kalpeakoipiset, etten sanoisi kanankoipiset holkkipolvet kautta teutoonien maan ovat lähteneet polvihousuissa. Pidän aina mustia housuja, varsinkin täällä sitä arvostetaan.
Katolisten maiden ja romanien pukeutumisessa on sentään vielä tolkku. On kauluspaita ja aikuinen mies ei pidä polvihousuja. Kohta olen taas kotona ja huudan sitä totuutta Haminan torilla.