Tervetuloa!
Hyrisimme kansallista tyytyväisyyttä kun Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain presidentti Barack Obama tervehti meidän presidenttiämme suomeksi; tervetuloa!
Foneettisesti se menikin paljon paremmin kuin paaveilla, silloin kun vielä oli tapana toivottaa
”Huwe Peäseäisteä”.
Nykyisin kun on kaikenlaiset teleprompterit ja muut salalukulaitteet, olisi Obama voinut vetää kotiin aivan täyden pistepotin, paukuttelemalla suomeksi muutakin kuin tervetulotoivotuksen.
On ihmisiä, joiden puhe koostuu pelkistä fraaseista, niitä tapaa kahviloissa päivittäin. Olisiko ollut paljon lisää vaadittu, jos Obama olisi sanonut Saulille että on ilmoja pidellyt.
Hauskan miehen maineessa kun on, niin vähänkö murtaisi diplomatian jäykkää jäätä, kun Obama kysyisi että Kikkelis kokkelis, mitäs läksit. Ja lyhyesti se, mikä tulee kyllä ilmi loppupuheenvuoroissa; sul on mun luonto!
Läksyt hyvin tekemällä olisi voinut kysellä ulkoministerin peräänkin, Onks Timoo näkyny? Aha.
Obama ei toki olisi voinut pitää vajaata väkiviinapulloa perstaskussa koska kaksinaismoraalisessa Amerikassa viinan täytyy olla paperipussissa, vaikka sitä voikin ostaa kulmakaupasta yötä päivää, niiden kahden jokaöisen aseellisen ryöstön välisenä aikana.
Tasa-arvoihmisenä ( heh-heh, sovinistihan minä ) otan vapauden kuvitella että myös presidentti Obaman rouva oli opetellut Suomea ja sanoi Jennille selvällä suomella, että kiitos että et laittanut sitä Marimekkoa, minusta ne ovat vähän lakanakangasta.
Ajatelkaa kuinka aika on rientänyt ja muuttunut. Nyt on luonnollista, että Amerikalla on värillinen presidentti ja häntä käydään tapaamassa Suomesta, jossa vielä äsken kouluissa opetettiin kuinka ”neekeri on laulavainen ja leikkisä, mutta varo!, myöskin näppäräsorminen varas”. ”Sivistyneen” Suomen opetushallitus oli sen koulukirjaan sellaisena hyväksynyt.
Eikä sitä tiedä, vaikka yksityisissä keskusteluissa Barack ja Sauli olisivat puhuneet kollegiaalisesti hommansa hyvistä ja huonoista puolista. Paineita on, suurvaltojen välit kylmät.
Obama kysyy, että kuinka usein suomalaisessa puheessa kuuluu sanoa se v-sana, onko se niin kuin pilkku. Sauli sanoo että se on vähän sama kuin f-sana.
Barack huokailee maailman menoa. Sauli opetti rumien sanojen tilalle vähän jamespolkukelkkaa: Apuva!