Selviytyisinkö
Hesari kertoi survaivereista, selviytyjistä.
On ihmisiä jotka varautuvat pahimpaan. Suureen luonnonmullistukseen, ydinsotaan (jota ei sanota ääneen) ja kukaties avaruuden olioiden hyökkäykseenkin.
Lehden haastattelemat vaikuttivat olevan järjissään, foliohatut eivät kuuluneet heidän selviytymisoppeihinsa.
Tosiaan, mitä jos ei voi ostaa tulitikkuja eikä kuraläppäpitsaa. Haastateltava totesi inhorealistisesti, että Siwat on viikossa tyhjennetty.
Nälkäinen latteväki alkaisi vaeltaa olettamansa ruuan suuntaan. Hui, kauemmas kuin ykkösratikan päätepysäkki. Mitä sitten?
Selviytyjät lämmittävät puilla, tekevät tulen, kalastavat, metsästävät jousilla ja ansalangoilla, kasvattavat ympärivuotisia maa-artisokkia.
Vastaan jo nyt otsikon kysymykseen; en todellakaan selviytyisi.
Selviytyisin, jos olisi kolmen päivän katkos. On tonnikalaa ja näkkileipää, aina joku taskulamppu ja paristoradio, mutta sitten se alkaisi olla siinä.
Kuka pitää juomakelpoista vettä siitä pelastusviranomaisten ohjeistamassa kannellisessa ämpärissä?
Apokalyptinen markkinointikikka kaikille ämpäreitä asiakkaille jakaneille firmoille. Tule hakemaan ämpäriisi kansi, niin on kriisitilanteessa varavettä.
Kädentaitoja ei ole.
Onkinut olen viimeksi 30 vuotta sitten, silloinkin lohilammikolla.
Mitä vaikka saisin jäniksen ansalangalla tai onnistuisin kumauttamaan pesäpallomailalla hengiltä joltain karkuun päässeen lampaan. En osaisi tehdä niille mitään.
Pelkkä satunnainen halkojen pilkkominen on hurjaa katsottavaa, eniten pelkään itse.
Ei ole taitoja, ei ole voimaa. Kädet ovat kuin tiskirätit, kuten muuan raivopäävanhus minulle huusi.
Täytyy muistaa Koiviston ohje, ei saa provosoitua, ei saa sanoa että kenelläs sitten on aivot kuin tiskirätti.
Jos bensa ja nafta loppuvat, niin millä liikutaan.
Laatikkopyöriä ei riitä kaikille.
Kirjaan voi kirjoittaa että lehmän vetämissä maitokärryissä tai hirvellä ratsastaen, mutta oikeasti. Hevosta ei ole, enkä saisi sitä valjaisiin vaikka olisi.
Varmaankin yrittäisin soittaa taksin.
Ihmisen elämisen halu ja itsesuojeluvaisto laittaisi kai kuitenkin jotakin yrittämään.
Iän myötä realismi kyllä lisääntyy. Aika aikaa kutakin. Voisi lohduttaa itseään sillä, että tähän asti sentään selvisin.