Pyörälle nouse!
Ihan sivusta kuulin, että kauppias oli tehnyt hyvät kaupat paikallisen varuskunnan kanssa. Olivat ostaneet 600 polkupyörän valaisinta. Mitä ihmettä!
Olen reservin jääkärikorpraali. Jääkärit liikkuvat polkupyörillä. On ajettu halki metsien ja mäkien. Pahkajärvelle on ehkä sata kilsaa. Paras mennä pimeällä.
Hiekka rahisee pyörien alla, jossain takana möyryää Valmetin 502, jonka kyydissä tulevat lusmuileva polkupyörämekaanikko ja heittimet, jolleivät ne ole irtohihnoilla pyörän rungossa kiinni.
Sen Valmetin valot joskus pyyhkäisevät sen verran, että hetken näkee edes vähän, sitten taas ei mitään.
Alamäen tietää siitä, että pyörä kulkee herkemmin. Aina välillä alkaa se räminä ja kamala noituminen, kun yksi kaatuja kerää niskaansa muutamankin ukon. Ei satu, koska ollaan armeijassa ja koska on 1970-luku.
Kun joukko siirtyy pimeässä, niin ei vihollinenkaan näe. Paitsi ehkä RUK:n sissit, jotka väijytyksestä heittävät jalkoihin paukkuja, joiden välähdykset sokaisevat pitkäksi aikaa.
Niin kaikki tämäkö nyt jää pois. Onko aines mennyt niin huonoksi, että pitää sitä led-valoa olla joka pyörässä. Eikö suomalainen korpisoturi muka enää näe pimeässä.
Eikö suomalainen korpisoturi muka enää näe pimeässä.
Puolustusmenot nousevat. Jos on yhteen varuskuntaan myyty 600 polkupyörän valaisinta, niin voi sitä paristojen kulutuksen määrää. Varusvääpeli, toimiupseerin irvikuva, pihistelee niiden paristoidensa kanssa.
Täytyy käydä sen kanssa pimeässä komerossa näyttämässä, että ei tällä enää juuri mitään näe, paitsi rättivääpelin mielestä näkee, et saa uutta paristoa.
Voi voi, vihollinen katsoo että kun siun pyöränlamppuis tulee tuon taajamamerkin kohalle, niin sit siul tulleekii noutaja.
Se noutaja on tietenkin asevelvollisen äiti, joka tulee hakemaan poikansa pois armeijasta. On huudettu, ei ole annettu kaakaota, somen käyttöä on rajoitettu ja janipetteri on kasvatettu auktoriteettivapaaksi. Hyvästit isoisän kadettihaaveille.
Suomalainen polkupyöräilevä sotilas on vaikuttava näky. Tuskin ovat Kyproksella vieläkään toipuneet siitä, kun suomalaiset YK-sotilaat valloittivat saaren jonossa ajaen.
Tosijuttu 1980-luvulta. RUK oli siirtymässä maastoon. Kaupan likat istuivat portailla ja toinen sanoi kovalla äänellä: Siinä menee kikkeliä monta metriä. Yhden pyörän päältä vastattiin: Tässäpä metri kerrallaan.