Silti kunta elää kädestä suuhun.

–Kaikki tuleva raha menee palveluihin. Investoinnit pitää katsoa hyvin tarkkaa, kunnanhallituksen keskustalainen puheenjohtaja Rauno Holappa kertoo.

Holappa ei muista pitkältä kunnallismiehen uraltaan vastaavaa aikaa. Kunnan talouden hoito on taiteilua eikä helpotusta ole näköpiirissä.

–Pitkällä aikavälillä rakenteisiin on pakko puuttua, Holappa sanoo.

Oulunsalolla on viideltä edelliseltä vuodelta alijäämäinen tilinpäätös. Kunnan talouden yksi ongelma on raskas velkataakka.

Vuoden 2009 lopussa velkaa oli 28,6 miljoonaa euroa. Korkokuluista on kasvanut kunnalle merkittävä menoerä.

Kuntaan on laadittu talouden tasapainottamissuunnitelma, jonka tavoitteena on vähintään nollatulos vuonna 2013.

Tämän vuoden aikana valmistellaan palvelurakenneanalyysin pohjalta toimenpiteitä talouden tasapainottamiseksi. Kolmen vuoden aikana on tarkoitus löytää viiden miljoonan säästöt.

Kunnan veroaste on 20.5 eli Oulun seudun kunnista korkein.

Tilannetta hankaloittaa Rauno Holapan mukaan se, että jo tähän mennessä kaikki ylimääräinen on otettu pois.

Kunta pärjää vertailussa verrokkikuntiin esimerkiksi palvelujen tuottamisessa ja käyttää selvityksen mukaan 350 euroa asukasta kohti vähemmän kuin verrokkikunnat.

Tuloja on siis etsittävä lisää joko veroäyriä rajusti nostamalla tai lainaa ottamalla.

Jos palveluja leikataan rankasti, kunnan vetovoima hiipuu.

Rauno Holapan mukaan monet palvelut ovat jo nyt sallitun ala-rajoilla. Esimerkiksi kouluja siivotaan vain joka toinen päivä.

Oulunsalo ikärakenne on terve pyramidi mutta huoltosuhde (työssäkäyvien kuntalaisten suhde niihin jotka eivät käy työssä) on lapsirikkaassa kunnassa huono. Lapsiperheissä toinen vanhemmista, useimmiten äiti, on kotona.

– Tarvitsemme maksavia veronmaksajia lisää, Holappa tiivistää.

Valtiovarainministeriö julkaisi viikko sitten raportin julkisen talouden umpikujasta. Julkisen talouden kestävyyden palauttaminen vaatii mittavaa sopeutusohjelmaa ja kovin paine kohdistuu kuntiin.

–Kysymys ei ole ensi sijassa valtion vaan nimenomaan kuntatalouden ja eläkejärjestelmän ongelmasta, valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen sanoi.

Kuntatalouden kautta mahdollinen sopeutusohjelma vaikuttaa suoraan kansalaisiin, sillä kunnat vastaavat suurimmasta osasta julkisia peruspalveluja.

Katseet kääntyvät kuntien menopuoleen.

–Palvelujen tuottavuuden parantaminen on yksi tehokkaimpia keinoja menojen kasvun hillitsemisessä, kuntaministeri Mari Kiviniemi sanoo.

Kiviniemi mainitsee Paras-hankkeen, jonka avulla palveluja luodaan kerralla laajemmalle väestöpohjalle.

Ministeri tarjoaa säästöjen hakemiseen mm. sähköisiä palveluja ja tietotekniikkaa. Pitää luoda maan kattava sähköinen potilastiedosto ja sähköinen reseptiarkisto. Näin terveydenhoidossa paperitöiltä jää aikaa varsinaiseen hoitotyöhön.

Myös valtion ja kuntien palkkakuitit voisivat hyvin liikkua sähköisesti, samoin sähköiset laskut päivähoidossa ja terveydenhuollossa.

Kuntien säästötalkoissa ministeri Kiviniemi ei halua puhua leikkauslistoista. Kunnat ovat erilaisia ja jokaisen on löydettävä oma selviytymistiensä.

– Kouluja pitää lakkauttaa, jos niihin ei ole oppilaita. Ei kouluverkosto ole automaatio eikä koulujen lukumäärä itseisarvo, Kiviniemi sanoo.

Takavuosikymmeninä kunnat saivat valtiolta ns. korvamerkittyä avustusta, joka oli käytettävä siihen mihin se oli tarkoitettu. Tähän ei ministerin mukaan ole paluuta.

Valtio voi käyttää kuntien ohjauksessa informaatio-ohjausta ja normeja. Ministeri kannustaa kuntia pitemmän tähtäyksen suunnitteluun.

–Nyt kaikki raha mikä mene kuntiin sisään, tulee ulos. Menot kasvavat vaikka ne pitäisi pitää kurissa ja varautua myös pahan päivän varalle ja ajatella tulevaisuutta, Kiviniemi sanoo.

Verojen korotukset ovat kunnissa väistämättömiä, mutta kiristämisellä on kuitenkin rajansa, valtiovarainministeriössäkin myönnetään.

Kunnallisverojen reipas nosto merkitsisi ministeriön mukaan verotuksen vääristymistä työn verottamisen suuntaan. Kuntien erot kasvaisivat.

Uusien velvoitteiden säätämistä kunnille pitäisi Pekkarisen selvityksen mukaan välttää ja palveluvelvoitteiden kustannukset olisi arvioitava totuudenmukaisesti.

Rauno Holappa pitää sinänsä hyvänä, että kunnille annetaan normeja ja standardeja, mutta kaipaa niihin myös resursseja.

–Jos valtiovalta antaa velvoitteita, sen tulisi antaa myös resurssit kunnille, joilla niitä ei ole.

Epäuskoinen oli aluksi myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska, kun lahjoittaja otti häneen joulukuussa yhteyttä sähköpostilla. Kun hämmästyksestä oli toivuttu ja miljonäärin taustat tarkistettu, Läskillä lukutaitoa -kampanja laitettiin ennätysajassa pystyyn.

Nyt mukana alku- ja loppupunnituksia järjestämässä on lähes 150 seurakuntaa. Oulussa painonpudottajia kertyi kahtena punnituspäivänä jonoksi asti.

Marketta Sihvomaa aikoo myydä lahjoittajalle vähintään kolme kiloa.

–Nyt on pakko nipistää, kun menee hyvään tarkoitukseen. Kerrankin voi tehdä hyvää sekä itselle että toisille. Tosi hieno juttu, hän kehuu.

Läskillä lukutaitoa -kampanjan tavoitteena on kerätä Nepalin kouluopetukseen kymmenen miljoonaa euroa. Se merkitsisi lähes 667000 laihdutettua kiloa.

Määrä on kova, myöntää THL:n erikoistutkija Merja Paturi.

–Olemme laskeskelleet, että yksi osallistuja voisi kevään aikana pudottaa painoaan keskimäärin kolme kiloa. Jotta päästäisiin lähelle kymmentä miljoonaa euroa, osallistujia pitäisi olla 200000.

Alkupunnitus on tehtävä helmikuun aikana ja laihdutusaikaa on toukokuun loppuun asti.

Osallistujat voivat mennä punnittavaksi mihin tahansa seurakuntaan riippumatta siitä, kuuluvatko he kirkkoon vai eivät. Puntarilla voi käydä myös työterveyshuollossa, kunhan siitä toimittaa todistuksen seurakuntaan.

Kampanjan järjestäminen yhteistyössä kirkon kanssa oli lahjoittajan toive. Paturi kertoo, että seurakunnat ovat lähteneet innokkaasti mukaan terveyden ja hyväntekeväisyyden yhdistävään hankkeeseen.

Ainoastaan yksi seurakunta on arvostellut kampanjaa julkisesti. Sen mukaan kirkon osallistuminen laihdutuskampanjaan voidaan tulkinta niin, etteivät ihmiset kelpaa Jumalalle sellaisina kuin ovat.

Paturin mielestä kampanjalla ei ole mitään tekemistä kelpaamisen kanssa.

–Tottakai jokainen ihminen kelpaa omana itsenään Jumalalle ja kelpaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksellekin, hän sanoo.

–Ihmisen arvo ei ole todellakaan painosta kiinni. Haluamme kuitenkin tukea ihmisiä heidän omassa hyvinvoinnissaan ja siksi THL:kin on tässä mukana.

THL:n tilastojen mukaan suomalaisilla on ylipainoa yhteensä noin 28 miljoonaa kiloa. Tutkimuksissa on todettu, että jo 5–10 prosentin laihduttaminen voi estää esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen.

Myös rahojen päätyminen Nepalin kouluolojen parantamiseen oli lahjoittajan toive. Paturin tiedossa ei ole, miksi salaperäinen henkilö valitsi juuri Nepalin.

Kerätyt varat menevät hyväntekeväisyyteen lyhentämättömänä, sillä seurakuntien ja THL:n työntekijät saavat osallistua hankkeeseen työajallaan. Monissa seurakunnissa mukana on myös runsaasti vapaaehtoisia. Varojen käyttöä Nepalissa koordinoi ulkoministeriö.

Ehtona kilojen lahjoittamiselle on, että osallistujan on oltava täysi-ikäinen eikä hänen loppupainonsa saa alittaa ihannepainon alarajaa. Paturi on itse luvannut kohentaa nepalilaislasten kouluoloja viidellä kilolla eli 75 eurolla.

Hänen mukaansa hyväntekoon voivat osallistua myös ne, joilla kiloja ei ole myytäväksi asti.

–Jollei voi nyt kilojaan lahjoittaa, niin voi hyvin osallistua levittämällä tietoa kampanjasta. Tai varsinkin jos on sen alan koulutusta, voi vetää esimerkiksi sauvakävelyryhmiä. Joissakin kunnissa sellaisiakin on käynnistetty, Paturi kertoo.

Seurakuntien järjestämät punnitukset on listattu osoitteessa www.thl.fi/laskillalukuataitoa.