Näin jyrähtää STTK:n koulutuspoliittinen asiamies Petri Lempinen Ylioppilaslehdessä 19.2.2010. Hänen mukaansa korkeakoulu-uudistuspuheet ovat vain retoriikkaa.

”Se on jonkinlaista henkistä laiskuutta, tai sitten se on sitä, että on olemassa jokin ideaalikuva yliopistosta, jota ei oikeasti ole olemassa”, pohtii Lempinen ”Ylkkärissä”.

Yritän kolumnissani avata sitä, miltä 25-vuotiaasta, kohta perheellisestä opiskelijasta, neljännen vuoden teologian opiskelijasta ja gradun tekijästä sekä opiskelijapolitiikkaan ”hurahtaneesta” tämänhetkinen korkeakoulu-uudistus tuntuu.

Tarkastelen korkeakoulu-uudistusta erityisesti sosiaalipolitiikan näkökulmasta, sillä liian usein koulutuspolitiikka on yhtä kuin korkeakoulupolitiikka ja sosiaalipolitiikan tärkeät kysymykset jäävät huomioimatta.

Syksyllä 2009 valmistunut ”Pitää vain yrittää pärjätä” -Selvitys Helsingin yliopiston opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta ja hyvinvoinnista keskittyy erityisesti opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskelutyytyväisyyteen.

Suurin osa selvityksen vastaajista (67 %) maksoi suurempaa vuokraa kuin mihin asumislisän vuokrakatto (252 euroa) ulottuu.

Opintotuki ei kokonaisuudessaan riitä kattamaan esimerkiksi normaalihintaisen yksiön vuokraa sekä muita kuukausittaisia pakollisia elinkustannuksia.

Opiskelijan tilanne muuttuu helpommaksi, jos hän löytää tiensä opiskelija-asuntolaan tai ”kimppa-kämppään”. 700 euron kolmio Puistolasta on kohtuuhintainen kolmeen pekkaan jaettuna.

Havaintojeni mukaan opiskelijat eivät vaadi asumiseltaan ylellisyyttä, vaan sitä, että asuminen on turvattua ja opiskelu mahdollista.

Tällä hetkellä moni opiskelija käy töissä osittain juuri siitä syystä, että pystyy suorittamaan vuokransa. Tämä taas näkyy suoraan keskimääräisessä valmistumisajassa. Se aika, minkä opiskelija on töissä on poissa opiskeluajasta.

SYL:n viimeisimmän tiedon mukaan suomalainen aloittaa korkeakouluopintonsa keskimäärin 23-vuotiaana. Kun otetaan huomioon se, että noin puolet käy opintojen ohessa töissä enemmän tai vähemmän, suomalaiset suoriutuvat tutkinnoistaan eurooppalaisesti täysin vertailukelpoisin ajoin.

Toivon siksi sydämestäni, että keskusta kirjaa tavoiteohjelmaan sekä ennen kaikkea eduskuntavaaliohjelmaansa opiskelija-asuntotuotannon lisäämisen.

Hallitus voi vauhdittaa rakennusalan elpymistä aloittamalla uusia opiskelija-asuntohankkeita, joissa noudatetaan päästöneutraalisuuden tavoitetta.

Moni opiskelija joutuu asumaan kalliilla vuokralla ehkä hyvinkin kaukana kampukselta. Toisaalta, osa opiskelijoista jopa toivoo sitä, että työllä ja vapaa-ajalla on etäisyyttä.

Pitkät etäisyydet kampukselle puolestaan lisäävät vaatimuksia joukkoliikenteen sujuvuudesta ja kattavuudesta. Keskustalla on joukkoliikenteen tukijana tuhannen taalan paikka rakentaa parempaa imagoa ekologisesti ajattelevan nykyopiskelijan silmissä.

Yksi vakavasti harkittava lainsäädännöllinen uudistus on niin sanotun kaksoiskuntalaisuuden mahdollistaminen.

Tällä mahdollistettaisiin se, että ”kirjansa” esimerkiksi kotiseudullaan pitävälle opiskelijalle olisi mahdollista hankkia opiskelupaikkakunnalta joukkoliikenteen kuukausikortti opiskelijahintaan.

Lempisen mukaan korkeakoulujen toimintaa tulisi ajatella uudestaan ymmärtäen, että kolmannesta opiskeluvuodesta alkaen pääosa opiskelijoista on myös työelämässä.

Silloin lukukausirytmiä, opetusmenetelmiä ja opintotukea on muutettava radikaalisti.

Korkeakoulu-uudistuksen punaisena lankana tulee olla opiskelijan paras. Olen vakuuttunut, että se on samalla myös Suomen paras.

Panostetaan opiskelijoiden opiskelukykyyn ja asumiseen. Panostetaan korkeakoulujen haluun pitää opiskelijoidensa puolta ja yhteisöllisyyttä.

Panostetaan laadukkaaseen opinto-ohjaukseen myös korkea-asteella. Suomella ei ole varaa menettää yhtään opiskelijaa syrjäytymisen tai mielenterveyden menettämisen vuoksi.

HYY:n selvityksen mukaan opintolainaa nostaneet opiskelijat eivät ryhmänä ole pärjääjien joukossa. Korkeakoulu-uudistuksessa on mietittävä tarkoin opintolainan tulevaisuutta.

Opiskelijat valmistautuvat monin tavoin valmistumisen jälkeiseen elämään, tuo joukko, jonka varassa yhteiskunnan tulevaisuus uinuu.

Jos opiskeluajan tuntemus on päässyt katoamaan kuin umpeen kasvanut taimikko, niin silloin kannattaa kääntyä aidosti opiskelijoiden puoleen ja kysyä ja ihmetellä.