70 vuotta kansakunnan Väyrysenä
Paavo Väyrynen, rakastettu ja karsastettu tehopakkaus, täyttää tänään perjantaina 70 vuotta.
Väyrynen on johdatellut ja hämmennellyt suomalaista politiikkaa ennätyksellisesti viidellä vuosikymmenellä. Merkittävimmän panoksen hän on antanut Suomen keskustan menoon. Eikä ole vieläkään luopunut. Kiikarissa on euron, Euroopan ja koko ihmiskunnan tulevaisuus.
Väyrystä on alusta asti kuljettanut vahva tahto ja vaikuttamisen vimma. Tuskastuneimmat sanovat, että ”sillä on omat säännöt”.
Etevä Lapin mies on aina tiennyt, mitkä ovat kotimaan vallankäytön ykköspaikat: presidentti, pääministeri, ministeri, kansanedustaja. Niiden perässä hän on juossut.
Politiikan polku aukesi, kun Lapin kansanedustaja Olavi Lahtela kuoli sairauskohtaukseen eduskunnan puhujapöntössä joulukuussa 1968. Eduskuntavaaleihin oli vain runsas vuosi.
Väyrynen haistoi mahdollisuuden. Lappilaiset lähettivät vuoden 1970 vaaleissa edusmiehekseen 23-vuotiaan uuden voiman.
Alkoi huima poliittinen ura. Hän on Suomen toiseksi pitkäaikaisin ministeri (5997 vrk.). Ykkönen on Johannes Virolainen ja kolmonen Ahti Karjalainen.
Väyrynen on käynyt läpi 12 eduskuntavaalit. Vuonna 2003 hän ei ollut ehdolla. 2011 hän jäi rannalle siirryttyään Uudenmaan vaalipiiriin. Paluu Lapin vaalipiiriin 2015 palautti hänelle kansanedustajan valtakirjan.
Takana on mittava ura myös europarlamentissa vuodesta 1995 alkaen. Siellä hän istuu taas.
Väyrynen voi astella eduskunnan kirkkaisiin saleihin esimerkiksi vuoden kuluttua, kun eduskunta palaa evakosta peruskorjattuun taloon.
Tohtoriksi väitellyt Väyrynen on osaava mies, ministerinä kehuttu. Hän on Suomen toiseksi pitkäaikaisin ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) jälkeen.
Poliittisia siirtoja Väyrynen laskee pitkälle eteenpäin, myös oman menestymisensä kannalta. Tahto ja itsepäisyys ovat niin kovaa luokkaa, että monet tukijat ovat karkailleet loitommalle, vihamiehiäkin on karttunut.
Kokonaan ei Väyrysen menestys ole ollut hänen itsensä varassa. Keskeinen tekijä on vihreän aallon syntyminen keskustanuorten riveissä 1960-luvun lopulla.
Vihreä aalto – ihmisyyden ja ympäristön korostaminen – kokosi keskustaan uuden sukupolven, jonka harjalle Väyrynen ponnisti. Tämä polvi keskustaan jäi, vaikka liberaalien ja taistolaisten jämät riistivät vihreyden teeman uuteen vihreään puolueeseen.
Uusi sukupolvi nosti Väyrysen keskustan varapuheenjohtajaksi 1972. Keskustaa 16 vuotta vetänyt Virolainen kaatui Turun puoluekokouksen puheenjohtajavaalissa 1980.
Kokous valitsi puoluesihteeriksi Seppo Kääriäisen. Alkoi kaksikon kymmenvuotinen kausi keskustan uuden nousun rakentamisessa.
Uroteko oli valta- ja linjariidan repimän puolueen yhtenäistäminen.
Uroteko oli valta- ja linjariidan repimän puolueen yhtenäistäminen. Keskustaliikettä jakoi pitkä taistelu k-linjan ja v-linjan välillä. Sen loppuottelu käytiin Kuopion puoluekokouksessa 1982, kun Virolainen löi kirkkaasti Karjalaisen presidenttiehdokaskilvassa.
Uusi puoluejohto yritti välttää repivän kilpailun hakemalla ehdokkaaksi kolmatta miestä. Väyrynen ehti ajatella siihen jopa itseään. Junat olivat kuitenkin jyskyttäneet niin kauan, että Karjalaisen ja Virolaisen ottelua oli mahdoton välttää.
Varsinaisessa vaalissa Urho Kekkosen, Väyrysen esikuvan, seuraajaksi nousi ylivoimainen kansansuosikki Mauno Koivisto.
Kahta vallankäytön keskeistä paikkaa Paavo Väyrynen ei ole yrityksistä huolimatta tavoittanut. Pääministerin ja tasavallan presidentin tuoli ovat jääneet siintelemään horisonttiin.
Ei hän ole päässyt eduskunnan puhemieheksikään. Titteli on arvoasteikossa korkealla, mutta se ei ole käytännön politiikassa maalintekijän paikka.
Keskustajohtajana Väyrynen pani 1980-luvun kovalla tahtopolitiikalla hallituskumppaninsa, demaripääministeri Kalevi Sorsan lujille. Siinä ajoivat henkilökohtaiset suhteet karille.
Pääministeriys oli Väyrystä lähellä vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hänellä oli kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajien kanssa sopimus, että jos vaalitulos antaa myöten, hänestä tulee porvarihallituksen vetäjä.
Hanke kaatui presidentti Koivistoon. Valtaoikeuksillaan vanha lentopalloilija pelasi pääministeriksi pankinjohtaja Harri Holkerin (kok.). Tämä kokosi ensimmäisen sinipunahallituksen. Väyrynen pohdiskeli, voiko harmitukseen kuolla.
Pääministerin tuolin lipsahdettua sivu suun Väyrynen osoitti vuoden 1988 presidentinvaaleissa keskustan uuden nousun. Hän ohitti istuvan pääministerin ja pääsi kakkoseksi. Ei voinut kuitenkaan estää Koiviston valintaa toiselle kaudelle.
Vuoden 1990 Porin puoluekokouksen alla nopealiikkeinen Väyrynen teki yllätysvedon, vetäytyi puoluejohtajan paikalta.
Hän on myöntänyt sen virheeksi. Puoluejohtajaksi noussut Esko Aho kiipesi veret seisauttaneen vaalivoiton jälkeen pääministeriksi.
Olisiko pääministerin nuija ollut Väyrysen, jos hän olisi pysynyt puheenjohtajana? Vai kuvitteliko hän voivansa johtaa puoluetta Ahon kautta myös johdon ulkopuolelta kuten Kekkonen ja Koivisto tekivät aikanaan? Ilmeisesti hän kiikaroi jo tuolloin vuoden 1994 presidentinvaaleihin ajatellen, että puoluejohtajuus voi silloin olla rasite
Väyrynen joutui nielemään katkeran kalkin, kun Aho löikin nyrkin pöytään: hän johtaa.
Toisen virheensä Väyrynen taisi tehdä eroamalla Ahon hallituksen ulkoministerin paikalta. Jos hän ajatteli, että hallitus kaatuisi ja hän voisi nousta pääministeriksi, hän sai taas pettyä. Aho paikkasi Väyrysen lähdön nokkelasti vetämällä Heikki Haaviston ulkoministeriksi.
Nuoren pääministerin luovuus sai jopa Koiviston ihastelemaan tyyliin ”katos poikaa”.
Uutta murhetta Väyryselle tuli vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Toiselle kierrokselle menivät Elisabet Rehn ja Martti Ahtisaari. Jälkimmäinen valittiin.
Kohti pääministeriyttä Väyrynen kurkotteli sittemmin yrittämällä useasti paluuta keskustan johtoon. Se ei onnistunut. Hän onkin sotien jälkeisistä keskustajohtajista ainoa, joka ei ole päässyt pääministeriksi.
Kolmannen kerran Väyrynen pyrki presidentiksi 2012. Silloinkin tuloksena oli pronssi. Ohi menivät Pekka Haavisto (vihr.) ja Sauli Niinistö (kok.)
Niinistö istuu nyt presidenttinä ja Väyrynen vannoo hänelle tukeaan. On ainakin toistaiseksi vannonut.
Sinänsä Väyrysen tulos, 17,5 prosenttia äänistä, on aivan kelpo, jopa hyvä. Olihan keskusta romahtanut edellisen vuoden eduskuntavaaleissa runsaan 15 prosentin kannatuslukemaan. Se pudotti eduskunnasta 16 keskustalaista.
Keskusta palasi valtaan 2015, mutta siihen hallitukseen Väyrynen ei mahtunut.
Onko vaikeiden aikojen Paasikivi uusi esikuva?
Entä nyt?
Väyrynen puhuu paljon J.K. Paasikivestä, joka astui maan johtoon ikämiehenä sodan jälkeen. Onko vaikeiden aikojen Paasikivi uusi esikuva?
Ja mihin Väyrynen tähtää puoluehankkeellaan? Virolainen osoitti tappionsa jälkeen monella tavalla uskollisuutta puolueelleen. Elämään on jäänyt tokaisu ”pulinat pois”. Sellaiseen nöyryyteen Väyrynen ei ole antautunut. Kunniapuheenjohtaja on perustamassa kilpailevaa eduskuntapuoluetta, Kansalaispuoluetta!
Haluaako Väyrynen oikeasti toteuttaa sen? Vai onko se vain peliväline?
PS:
Paavo Väyrynen viettää syntymäpäiväänsä Pohjanrannan juhlaseminaarilla ”Ihmiskunta – kansakunta”. Paavo, onnittelut toimittajalta, joka saanut kirjoittaa Sinusta juttuja viidellä vuosikymmenellä.