Analyysi: Joko vihreistä on pääministeripuolueeksi?
Nousevat galluplukemat takasivat, että viime viikonloppuna Lahdessa kokoontunut vihreiden puoluekokousväki saattoi hyristä tyytyväisyyttään.
Puolueen kannatus oli Taloustutkimuksen huhtikuisessa mittauksessa 13,5 prosenttia.
Viimeksi vihreille on mitattu yhtä korkeaa suosiota vuosina 2001–2002, jolloin Osmo Soininvaara oli vasta aloittanut puolueen johdossa.
Lisäksi vihreisiin suhtautuu erittäin tai melko myönteisesti 41 prosenttia suomalaisista, mikä on parempi luku kuin millään muulla puolueella.
Mihin kummaan vihreiden nouseva kannatus perustuu? Yksinkertaisin selitys ovat hallituksen ajamat leikkaukset, joiden vastustajana puolue on onnistunut profiloitumaan.
Se on tehnyt kärjekästä mielikuvapolitiikkaa, jossa hallituksesta on maalattu kuva nais-, koulutus-, tasa-arvo- ja ympäristövihamielisenä.
Vihreiden oma viesti on ollut lähinnä ympäripyöreää hyvien asioiden puolustamista.
– Puolustetaan sitä, mikä on arvokasta, uudistamalla hyvinvointivaltiota inhimillisesti, puheenjohtaja Ville Niinistö muotoili puoluekokouksen linjapuheessaan.
Gallupien perusteella näyttää siltä, että yhä useampi hallitukseen tyytymätön suomalainen pystyy samaistumaan viestiin.
Päivänpolitiikan ulkopuolella vihreiden kannatukselle löytyy myös syvempiä syitä.
Puolueella on selkeä ja yhtenäinen viesti monissa poliittisen keskustelun nousevissa aiheissa: vähemmistöjen oikeuksissa, ympäristökysymyksissä ja maahanmuutossa.
Myös kaupungistuminen ja ihmisten arvojen muutos tukevat vihreiden nousua.
Nykyisin viestintätoimisto Ellun Kanoissa työskentelevä kokoomuksen entinen suunnittelupäällikkö Jukka Manninen arveli vihreiden puoluekokousta käsitelleessä analyysissään, että puolueesta saattaa vielä lähitulevaisuudessa tulla pääministeripuolue.
Mannisen mukaan Itävallan presidentinvaalien esimerkki osoittaa, että uudessa maailmassa toinen politiikan navoista on muodostumassa vihreiden ympärille.
Vihreiden gallupmenestys on perinteisesti ollut vaaleja korkeampaa.
Avainkysymys on, kuinka puolue onnistuu realisoimaan kannatuksen vaalimenestykseksi. Puolueen gallupmenestys on perinteisesti ollut vaaleja korkeampaa.
Kuntavaaleissa vihreiden kovin lukema on vuodelta 2008, jolloin se keräsi 8,9 prosenttia äänistä ja 3,6 prosenttia valtuustopaikoista.
Eduskuntavaaliennätys puolueelta löytyy viime keväältä, 8,5 prosenttia. Siitä on vielä matkaa suurimmaksi puolueeksi.
Presidentinvaaleissa vihreiden Pekka Haavisto onnistui kuitenkin keräämään 37 prosenttia äänistä.
Mikäli vihreät mielii suurten joukkoon, sen on kyettävä laajentamaan äänestäjäkuntaansa reippaasti nykyisestä.
Puolueen sisällä perinteistä kädenvääntöä käydään siitä, löytyvätkö uudet äänestäjät oikealta vai vasemmalta demareihin verrattuna.
Soininvaaran kaltaiset oikean siiven vihreät ovat olleet puheenjohtaja Niinistöä maltillisempia hallitusta arvostellessaan.
– Suomalainen hyvinvointivaltion pahin uhka eivät ole hallituksen toteuttamat leikkaukset vaan pitkään jatkunut päättämättömyys yhteiskunnan ja työelämän uudistamisessa, entinen puheenjohtaja ja ministeri neuvoi puoluetovereitaan viikonloppuna.
Päänvaivaa vihreille aiheuttaa myös puolueen sääntö, jonka mukaan sama puheenjohtaja saa luotsata vihreitä vain kolme kahden vuoden kautta peräkkäin.
Voi olla, että periaatetta joudutaan vielä muuttamaan, mikäli puolueen kannatus jatkaa kasvuaan ja se alkaa todenteolla taistella pääministerin paikasta.
Joka tapauksessa Niinistön osalta kapulanvaihto on edessä kuntavaalien jälkeen, kesällä 2017.
Vihreiden puheenjohtajasta päätetään muodollisesti puoluekokouksessa, mutta käytännössä asia ratkaistaan jäsenäänestyksellä.
Entisen puoluesihteerin Panu Laturin mukaan puheenjohtajuutta ei voi voittaa vetoamatta etelän suurien kaupunkien vihreisiin.
– Puolueen jäsenistä puolet asuu Helsingissä, Tampereella ja Turussa, hän kuvaa tilannetta.
Puolueen jäsenistä puolet asuu Helsingissä, Tampereella ja Turussa.
Panu Laturi
Suomenmaan jututtamien vihreiden toimijoiden mukaan puheenjohtajavaalissa ei etsitä suurta muutosta Niinistön poliittiseen linjaan.
Vihreän Langan maaliskuussa puolueen puoluevaltuuston jäsenille tekemässä kyselyssä eniten tukea puheenjohtajaksi saivat kansanedustajat Emma Kari, Outi Alanko-Kahiluoto, Touko Aalto ja Hanna Halmeenpää.
Ehdokkaiden väliltä ei löydy suuria eroja vasemmisto-oikeisto-akselilla, joskin helsinkiläiset Kari ja Alanko-Kahiluoto kallistuvat puolueen punavihreään siipeen.
Kehäkolmosen ulkopuolista Suomea edustavat Aalto ja Halmeenpää toimivat molemmat tällä hetkellä puolueen varapuheenjohtajina.
Opettajataustainen Halmeenpää nousi Kalajoelta eduskuntaan profiloitumalla Pro Hanhikivi -liikkeessä ydinvoiman vastustajana.
Jyväskylän kaupunkipolitiikassa kannuksia hankkinut Aalto on puhunut populistisella tyylillään erityisesti talous-, työllisyys- ja terveyskysymyksistä.
Ennen kampanjoiden alkamista Alanko-Kahiluoto ja Kari näyttävät todennäköisimmiltä valinnoilta.
Molemmat ovat kokeneita poliitikkoja. Alanko-Kahiluoto on kolmannen kauden kansanedustaja ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
Kari istuu eduskunnassa vasta ensimmäistä kauttaan, mutta on Helsingin kaupunkipolitiikassa, opiskelijapoliitikkona sekä ympäristöministerin erityisavustajana tottunut pelaamaan kovaa.
Aika näyttää, onnistuuko sama henkilö vakuuttamaan sekä vihreän väen että Suomen kansan.