Väitöstutkija pitää ahkeruusrahaa vammaisten sortona – "Räikeässä ristiriidassa yhdenvertaisuuslain kanssa"
Palkattoman työn teettäminen vammaisilla on lopetettava, tohtorikoulutettava ja ekonomi Marja Irjala vaatii.
Hänen mukaansa siihen tarvitaan lainsäädännön muutosta.
– Nykyinen käytäntö on räikeässä ristiriidassa yhdenvertaisuuslain ja YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen kanssa, Irjala sanoo.
Hän viittaa myös filosofi Iris Marion Youngiin, jonka mukaan sorron pahin muoto on se, jossa näennäisesti hyvää tarkoittaen ihmisiä työnnetään yhteiskunnan marginaaliin, avuttomuuteen ja riippuvuuteen toisista ihmisistä.
Irjala väittelee perjantaina Oulun yliopistossa. Hänen suomalaisten ja saksalaisten vammaisten oppisopimuskoulutusta koskevassa väitöskirjassaan käsitellään muun muassa vammaisten käyttämistä ilmaistyövoimana.
Suomessa nousi äskettäin esille, että esimerkiksi Tuusulan kunnan ylläpitämän työ- tai toimintakeskuksen kautta ”työllistetään” osa vammaisista tai pitkäaikaissairaista asiakkaista niin kutsuttuna avotyönä erilaisille työpaikoille lähinnä avustaviin tehtäviin (HS 16.9.2017.).
– Avotyö terminä on harhaanjohtava, korostaa Irjala.
– Avotyössä vammaiselle maksetaan 0–12 euron veroton ahkeruus-, toiminta- tai työosuusraha, ei siis palkkaa. Vaikka tehdään tuottavaa työtä, kyseessä ei ole työsuhde. Se ei oikeuta sairauspäivärahaan, muihin työsuhde-etuihin eikä kerrytä eläkettä. Ahkeruusrahalla avotyöntekijä ei kata edes lounas- tai työmatkakulujaan.
Myös työ- ja toimintakeskuksissa tehdään osittain tuottavaa työtä. Kyse on tällöin alihankintatöistä teollisuudelle tai kaupalle, esimerkiksi varaosien pussituksesta tai vastaavista. Tämän tyyppinen toiminta on erityisen laajaa Saksassa.
Irjala huomauttaa, että Saksassa onkin käynnissä julkinen keskustelu siitä, että avotyössä ja työkeskuksissa tehtävistä töistä on muodostettava lainsäädännön turvin osa maan työ- ja elinkeinoelämää.
– Saman keskustelun on aika käynnistyä myös meillä, vaatii Irjala.
– Kaikelle tuottavalle työlle voidaan laskea sille kuuluva palkka. On huomattava, että jos vammainen on työkyvyttömyyseläkkeellä, hän voi ansaita määrätyn määrän ansiotuloja menettämättä eläkettään. Siihen tarjoaa oivan mahdollisuuden esimerkiksi osa-aikatyö.
Väitöskirjaansa varten Irjala haastatteli suomalaista ja saksalaisia oppisopimuksen kautta valmistuneita ja valmistumassa olevia pitkäaikaissairaita tai osatyökykyisiä.
Tulokset molemmissa maissa osoittavat, että oppisopimuskoulutus estää syrjäytymistä. Se antaa vammaisille ja osatyökykyisille kokemuksen osallisuudesta sekä mielekkäästä, arvokkaasta elämästä.
Suurin osa haastatelluista oli sijoittunut koulutuksen jälkeen työsuhteeseen joko kokopäivä- ja erityisesti Suomessa osa-aikatyöhön. Joukossa oli muun muassa saksalaisia työstään ylpeitä vaikeavammaisia, jotka työskentelivät auto- ja lentokonetehtailla eri ammattitehtävissä yhdenvertaisina muiden kanssa.
Tutkimuksensa perusteella Irjala suosittelee, että Suomessakin otettaisiin käyttöön Saksan mallin mukainen kiintiölaki. Saksassa yli 20 työntekijän yrityksessä tai yhteisössä on työllistettävä vammaisia vähintään 5 prosenttia työntekijämäärästä.