Onko Elli Aaltonen nykyajan Robin Hood? – Kelan pääjohtaja kysyy, voisiko hyvätuloisten lapsilisistä ja eläkkeistä täyttää köyhien pussia
Uuden vuoden alussa virkaansa astuva Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen haluaisi olla Suomen hyvinvoinnin unilukkari.
Hän sanoo, että olisi uskallettava arvioida hyvinvointiamme uudelleen. Olisiko julkisen talouden kestävyyden nimissä esimerkiksi etuuksien tasa-arvosta siirryttävä kohdennettuun tasa-arvoon; ne, jotka eniten tarvitsevat, saisivat enemmän.
Aaltonen kysyy, tarvitsevatko ihan kaikki perheet lapsilisää. Kun rahat ovat vähissä, tulisiko sitä suunnata määräaikaisesti enemmän niille, joiden lapsuus on nyt rahanpuutteessa ”kiikunkaakun”?
Tai tulisiko eläkeläisköyhyyttä hoitaa niin, että liikkumavaraa haettaisiin pienimpien eläkkeiden, takuueläkkeen (766 €/kk), korottamiseen suurimpien eläkkeiden kustannuksella?
Etuuksien saantiin liittyvän pakon ja velvoitteen tilalle pitäisi Aaltosen mielestä saada osallisuus ja mahdollisuus.
– Nämä kaikki ovat herkkiä kysymyksiä, hän myöntää ja sanoo, ettei hänellä vielä ole vastauksia.
Elli Aaltonen sai tammikuun alussa johdettavakseen Suomen hyvinvoinnin yhden valtakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen. Kaikki suomalaiset ovat sen asiakkaita vauvasta vaariin.
Kelassa on kuutisen tuhatta työntekijää. Sen läpi virtaa vuosittain rahaa yli 15 miljardia euroa. Summa on valtava, Suomen koko valtion budjetti on runsaat 55 miljardia euroa.
Aaltonen tuntee Kelan joltisestikin jo nyt. Hän on istunut Kelan hallituksessa vuodesta 2008.
– Ajattelin, että kokemuksellani ja tiedoillani minulla olisi mahdollisuus uudistaa Kelaa, vaikka se on jo nytkin monin osin hyvässä kunnossa, hän vastaa kysymykseen, miksi haki pääjohtajan paikkaa.
Uuden pääjohtajan mielestä hyvinvointilaitos Kelalle ei riitä pelkkä lainsäädännön täytäntöönpano. Sen on uskallettava puhua myös oikeudenmukaisuudesta, koko yhteiskunnan vastuusta ja Kelan vaikuttavuudesta hyvinvoinnin järjestämisessä. Hän lisää, että myös ihmisen omaa osallisuutta ja vastuuta tulee vahvistaa eri keinoin.
Aaltonen rohkenee kysyä, meneekö Kelan kautta kulkeva 16 miljardia siten, että se oikeasti lisää kansalaisten hyvinvointia.
– Äkkiseltään voi sanoa, että raha lisää aina kansalaisten hyvinvointia. Onhan se hyvinvointia, kun ihmisten ei tarvitse nähdä suoranaisesti nälkää tai saa säällisen asunnon.
– Mutta onko rahalla riittävä yhteiskunnallinen vaikutus ihmisten ja Suomen hyvinvointiin. Etuutena saatu raha ei aina tuokaan hyvinvoinnin tunnetta, että olen merkittävä, hän lisää.
Etuutena saatu raha ei aina tuokaan hyvinvoinnin tunnetta.
Elli Aaltonen
Suomen tulevaisuus ei Elli Aaltosen mielestä kestä sataatuhatta nuorta, jotka ovat jossakin: Osa on lopettanut opinnot, eikä työtä järjesty. Osa ei pääse työmarkkinoille, kun ei ole jatkokoulutusta tai minkäänlaista työkokemusta. Mielenterveysasiakkaina on myös nuoria. Armeijan keskeyttäneiden määrä on korkea, kun ryhmäytyminen ei onnistu ja sääntöjä on vaikea kestää
– Voi hyvänen aika, mitä me teemme?
Onko Suomi luonut hyvinvointijärjestelmän, jossa voi olla kehittämättä itseään tai elää syrjäytyneenä?
– Tuo on vähän terävästi sanottu. Mutta meidän järjestelmämme mahdollistaa ajattelun, että voi elää ilman merkitystä, pääjohtaja aprikoi.
Eli hyvinvointijärjestelmämme antaa rahaa, mutta siitä puuttuu tärkeä ulottuvuus, elämän merkityksellisyys?
– Niin, tarvittaisiin valtava ajattelutavan muutos.
Mutta eikö hankkeilla oleva perustulokin jatka vanhalla linjalla?
– Ei pidä luoda sellaista perustuloa, joka passivoi lisää. Sillä on aktivoitava lisää.
Aaltonen syntyi Savonlinnaan sittemmin liitetyssä Säämingissä 63 vuotta sitten (28.12.1953). Hän on kuusilapsisen perheen kuopus. Koti oli maatila, karjaa, peltoa ja metsää.
Sitkeyttä nuorimmainenkin sai sokerijuurikaspelloilla. Rannekuokalla harvennusjälkeä syntyi kilometri päivässä, kotipeltojen jälkeen myös naapurien mailla.
Isä halusi tyttäret Savonlinnan tyttölyseoon. Siellä ”ylimääräisiä” aineita olivat kotitalous, käsityö, kansantalous, liikunta, musiikki ja ranska.
– On väärä käsitys, että tyttökoulussa kasvatetaan kilttejä kodin hoitajia, heikompia astioita.
– Minun ja sisarteni kohdalla se tarkoitti enemmänkin emansipatorisuutta, naisten tasa-arvoon tähtäävää toimintaa.
– En kuitenkaan ole feministi, Aaltonen naurahtaa iloisesti.
Tyttölyseosta alkoi urakehitys. Tampereen sosionomi-tutkinnon jälkeen Aaltosesta tuli 23-vuotiaana Suomen nuorin laitosjohtaja viiden kunnan kuntayhtymän vanhainkotiin, jossa oli myös kehitysvammaisia. 25-vuotiaana hän aloitti Savonlinnan sosiaalisihteerinä, johon kuului myös lastensuojelu.
Hän suoritti Helsingissä yrittäjyystutkinnon, vaikka ei ole vielä yrittäjäksi ryhtynytkään.
– Olin aina ajatellut, että haluaisin perustaa kahvilan tai kukkakaupan.
Sen verran asia on yhä verissä, että syrjäkylien kahviloissa täytyy aina kysyä, miten homma kannattaa.
Uraan kuuluvat Nurmeksen sosiaalijohtajan toimi, yhteiskuntatieteiden tohtorin väitöskirja, seitsemän eri selvitystehtävää julkishallinnolle, projektitehtäviä EU:lle sekä Ukrainassa että Venäjällä, Pohjois-Karjalan lääninhallituksen sosiaali- ja terveysneuvoksen tehtävät, Sata-komitean jäsenyys, Kelan hallituksen jäsenyys ja vuodesta 2010 Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan pesti. Eikä luettelo ole vielä edes täydellinen.
Virka-asuntona on Mikkelissä vanha maaherran muhkea asunto. Siellä hän kokoilee joulun jälkeen kimpsunsa ja kampsunsa muuttoa varten.
– Sitä ehtii elämässä kaikenlaista, Aaltonen luonnehtii uraansa ja nauraa.
Kun Kelan pääjohtajahaku oli meneillään, sosiaali- ja terveysalan korkea edustaja sanoi tämän kirjoittajalle, että ”Elli on laaja-alaisuudellaan ylivoimainen hakija”.
Valitsijat eivät nähneet ratkaisua yhtä kirkkaasti. Eduskunnan valitsemat Kelan valtuutetut äänestivät numerot 6–6. Aaltosen kilpailija oli sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston päällikkö Outi Antila.
Ratkaisu tehtiin kuten antiikin Kreikassa: arpa valitsi. Onnetar suosi Aaltosta:
– Ei se tuntunut huonolta, ihan oikeasti. En ajatellut, että olen jotenkin huonompi, kun presidentille esitetään arvonnan tulos. Ajattelin, että olin päässyt 20 hakijan listalla kahden viimeisen joukkoon ja että kummallakin on siinä erilaiset preferenssit (edut, avut, kokemus).
Arvontaa seurasi erikoinen kiemura. Nimitys jäi peräti viideksi viikoksi sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (ps.) pöydälle.
– En minä sitä spekuloinut, enkä siihen puuttunut. Asioilla on tapana tapahtua niin kuin ne tapahtuvat.
– On turha tuhlata energiaa siihen, mihin ei voi vaikuttaa. Se oli toisten käsissä. Keskityin tekemään omia töitäni.
On turha tuhlata energiaa siihen, mihin ei voi vaikuttaa.
Elli Aaltonen
Aaltonen sanoo, ettei tiedä, mistä viivästymisessä oli kysymys.
Poliittisissa piireissä se tiedetään. Nimityksen esittelevä ministeri pohti, voisiko hän esittää pääjohtajaksi arvonnassa kakkoseksi jäänyttä ministeriön osastopäällikköä. Jos tämä olisi siirtynyt Kelaan, perussuomalainen ministeri olisi voinut tuoda osastopäällikön paikalle oman suosikkinsa.
Selvittelyssä ministeri huomasi, että hän ei voi poiketa valtuutettujen esityksestä. Presidentti nimitti Aaltosen pääjohtajaksi 11. marraskuuta.
Elli Aaltonen on 62 vuoteen ensimmäinen Kelan pääjohtaja, jolla ei ole maalaisliitto/keskustan jäsenkirjaa. Mediassa häntä on luonnehdittu lähellä keskustaa olevaksi.
Itse hän sanoo perineensä kotoa alkiolaiset arvot, joita hän kantaa sisartensa tapaan mukanaan.
Mitä se tarkoittaa?
– Ahkeruutta ja pyrkimystä vastata itsestään. Samalla se tarkoittaa yhteisöllistä vastuuta, vastuuta omista sisaristaan, naapureistaan. Ja se tarkoittaa, että sivistä itseäsi niin kauan kuin voit.
– Ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tohtoreita, vaan sitä, että elämän sivistys ja arvot yhdentyvät, tohtori sanoo.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 23.12. Lehden voi tilata täältä .