Omistajaohjausministerin salkkua kantaneet Häkämies ja Hautala muistelevat tehtävää: Raskas, mutta mielenkiintoinen
Pääministeri Juha Sipilä ei ole ainoa omistajaohjausministeri, johon on kohdistunut kovaa julkista painetta.
Eduskunnan ja median höykytettävänä ovat olleet vuoroin Jyri Häkämies (kok.), Heidi Hautala (vihr.), Pekka Haavisto (vihr.) ja Sirpa Paatero (sd.).
Valtion omistajaohjaus keskitettiin vuonna 2007 muista ministeriöistä, pääasiassa kauppa- ja teollisuusministeriöstä, valtioneuvoston kansliaan.
Pian tämän jälkeen valtion ei-strategisten pörssiyhtiöiden omistajaohjaus annettiin vuonna valtion sijoitusyhtiö Solidiumin hoitoon.
Nykyisenkaltaista omistajaohjausministerin salkkua kantoi ensimmäisenä Häkämies. Hänen kautensa muistetaan muun muassa Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisesta.
Häkämies kuvaa finanssikriisin sävyttämää kauttaan raskaaksi ja kertoo päässeensä vastaamaan salkkuaan koskeviin kysymyksiin lähes viikoittain.
Hän kertoo, että Solidiumkin perustettiin finanssikriisin tuomien paineiden takia – jotta valtiolla olisi nopea operaattori nopeissa tilanteissa.
– Oppositiossa ollut SDP politisoi jokaisen tapahtuman ja jokaisen aloitetun yt-neuvottelun. Omistajapolitiikka oli iso osa SDP:n silloista oppositiopolitiikkaa, nyt tilanne muuttunut aika lailla, Häkämies pohtii.
Häkämiestä tehtävässä seurannut vihreiden Heidi Hautala uskoo, että omistajaohjausministerien haasteet ovat johtuneet taloudellisesti vaikeista ajoista: kansalaisilla on kovat odotukset valtionyhtiöitä kohtaan eivätkä ne aina täyty.
– Haluttaisiin, että valtionyhtiöt toimisivat sosiaalisemmin perustein esimerkiksi yt-neuvotteluissa kuin yksityisesti omistetut yhtiöt.
Hautala muistuttaa, että valtion omistamatkin yhtiöt toimivat usein kilpailluilla markkinoilla, eivätkä ne voi toimia hyvin eri tavalla kuin kilpailijansa, toki lakia tiukasti noudattaen.
– Liikkumatila on hyvin pieni.
Hautala joutui lopulta jättämään ministerin tehtävänsä Arctia Shipping -jupakan takia. Oikeuskansleri totesi myöhemmin, että Hautalan toimet olivat laillisia.
Hautala kuvaa silti tehtävää yhdeksi poliittisen uransa mielenkiintoisimmista.
Hän arvioi, että jokaisella hallituksella ja ministerillä on omia painotuksiaan omistajaohjauksessa.
– Minun kauteni uutuus oli yritysvastuupainotus. Sparrasin valtionyhtiöiden toimitusjohtajia ja hallitusten puheenjohtajia aktiivisesti aiheesta. Jälkeenpäin ajatellen kaaduin tähän toimintaan, kun halusin, että Arctia Shipping kutsuu kriitikkonsa keskustelemaan eikä mene oikeuteen pienestä mielenosoituksesta arktista öljynporausta vastaan, hän pohtii.
Nykyhallitus sai syksyllä läpi suunnitelmansa perustaa joidenkin valtion omistusten ohjaamisesta vastaava valtion kehitysyhtiö Vake Oy.
Sen avulla valtion omistamisesta halutaan tehdä yhteiskunnan aktiivisen uudistamisen väline – laittaa valtion ”tase töihin”, kuten pääministeri Sipilä on jo oppositiojohtajana kaavailemaansa hanketta perustellut.
Kehitysyhtiö on Solidiumiin verrattuna lähempänä poliittista päätöksentekoa.
Koska kehitysyhtiön ostot ja myynnit ovat eduskunnan budjettitalouden ulkopuolella, sen toivotaan tuovan valtion omistamille yhtiöille paremmat mahdollisuudet uusiutua ja kehittää omistajapohjaansa.
Kriitikoiden mielestä järjestely vie eduskunnan valtaa.
Mitä entiset omistajaohjausministerit sanovat päätöksestä?
Häkämies ei suostu arvioimaan kehitysyhtiöpäätöstä.
– Olen noudattanut sellaista periaatetta, etten arvioi enkä arvostele seuraajieni toimintaa, vaikka se muotia nykyisin onkin, hän sanoo.
Hautala suhtautuu uudistukseen avoimin mielin. Hänen mielestään on tärkeää, että valtion omistajuuteen syntyy lisää joustavuutta ja liikkumavaraa.
– Valtiolla on perintönään omistussalkku, jonka kehittäminen on tärkeää. Tietyille yrityksille voi syntyä paremmat kehitys- ja kasvumahdollisuudet, jos valtio ei enää ole pääomistaja. Tätä ei eduskunta aina halua myöntää.