Kuohuttavan jättikaupan äärellä – Millä Suomi korvaa Hornetit?
Tampereen Hämeensilta 7. marraskuuta 1995. Tammerkosken ympäristöön kokoontuu joukoittain kaupunkilaisia tähyilemään taivaalle.
Pian horisonttiin ilmestyy neljä tummaa pistettä, jotka pian kasvavat isommiksi ja saavat hävittäjälentokoneiden hahmon.
Suoraan tehtaalta Yhdysvaltojen St. Louisista saapuvat Suomen ensimmäiset Hornet-hävittäjät kaartavat jylisten Tammerkosken yli. Hetkeä myöhemmin ne laskeutuvat Satakunnan lennostoon Pirkkalaan.
Nyt 21 vuotta myöhemmin koneille haetaan jo seuraajaa.
Noin 60 uuden koneen hankinta on jättiprojekti, johon Suomella ei kai olisi oikein enää varaa – ellei kyse olisi niinkin tärkeänä pidetystä asiasta kuin puolustuksen uskottavuudesta.
Uudet koneet hankitaan normaalin budjettimenettelyn ulkopuolisella erillisrahoituksella. Kappalehinnan on arvioitu olevan jopa sadan miljoonan euron luokkaa.
Tällöin pelkkien koneiden hinnaksi tulisi jo noin kuusi miljardia euroa – ja päälle tulee vielä miljardilasku muita kuluja. Samalla myös Merivoimat on suurhankinnan edessä, kun laivaston pääkalusto uusitaan.
Se on karvasta nieltävää valtion velkaantumisesta huolehtiville. Mikään muu sektori yhteiskunnassa ei voi edes uneksia vastaavasta rahoituksesta.
Vaihtoehtoina ovat amerikkalaiset Lockheed Martin F-35 Lightning II ja Boeing F/A-18 Super Hornet, ruotsalainen Saab Gripenin uusi versio, ranskalainen Dassault Rafale ja brittiläinen Eurofighter Typhoon.
Päätös hävittäjähankinnasta on seuraavien eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen ja eduskunnan edessä vuonna 2021.
Silloisen hallituksen ja eduskunnan kokoonpano saattaa vaikuttaa siihen, millainen ratkaisu tehdään. Kynnys sotilaiden esityksen poliittiseen jyräämiseen on kuitenkin korkea.
Myöskään eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Matti Vanhasen (kesk.) mielestä Suomen ei pidä ostaa huonompaa siksi, että se olisi poliittisista syistä muuten järkevää. Kaupan hinnasta on kuitenkin syytä käydä poliittista keskustelua.
– On ihan varma, että hintakysymys tulee poliittisella tasolla aiheuttamaan kuohuntaa, kun siihen vaiheeseen päästään.
Vanhanen arvioi, että konekaupan hinta nousee koneen elinkaaren aikana kaksinumeroiseen lukuun miljardeja. Elinkaari on tosin kymmeniä vuosia.
Keskustan presidenttiehdokkaaksi lähteneen Vanhasen mukaan hävittäjistä tulee varmasti puhetta myös vuoden 2018 presidentinvaaleissa, vaikka asia ei olekaan silloin vielä valmis linjattavaksi.
– Kyllä peruskysymys siitä, ollaanko valmiit uhraamaan aika paljon kansakunnan varoja ilmapuolustukseen, on myös presidentinvaalikysymys, vaikka päätökset tekevät hallitus ja eduskunta. Presidentillä ei sinällään ole toimivaltaa tässä asiassa, Vanhanen muistuttaa.
Hornetien hankinta oli lama-Suomessa melkoinen ponnistus. Kauppahinta nousi arvioidusta 2,8 miljardista eurosta vielä neljännesmiljardilla, kun markka päästettiin kellumaan.
Kauppa oli poliittisesti käänteentekevä. Suomi siirtyi läheiseen sotilasteknologiseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. YYA-aikakaudella sellainen olisi ollut mahdotonta.
Hornet-kauppaa seurannut ”amerikkalaistuminen” on ollut paitsi poliittista, myös käytännön sanelemaa. Sitä on edesauttanut supervallan toimintakulttuuri, jossa asekaupoissa asioidaan hallitusvetoisesti ja asevoimien, Hornetien tapauksessa Yhdysvaltojen laivaston ja ilmavoimien kautta.
Hornetien korvaamisen esiselvityksessä sanotaan suoraan, että Hornet-hankinta on tehnyt Yhdysvalloista Suomen tärkeimmän yhteistyökumppanin puolustuskysymyksissä. ”Sotilaallisesti liittoutumattomana maana suorituskykyhankkeen kumppanimaan valinnan merkitys on Suomelle erityisen keskeinen”, selvityksessä painotetaan.
Atlanttinen sotilaallinen yhteistyö ei miellytä kaikkia. Se on silti nykyisin olennainen osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Hävittäjähankinnan isoja kysymyksiä on, mitä seuraisi, jos koneet hankitaan jostakin muualta.
Toistaiseksi julkisuudessa on keskusteltu eniten poliittisesti läheisimpien kumppanien eli amerikkalaisten ja ruotsalaisten tarjoamista vaihtoehtoista. Ne ovat myös koneina joukon uusimpia.
Vanhasen mielestä keskustelua ei pidä kuitenkaan käydä valmistajamaa edellä. Koneen suorituskyvyn ja asejärjestelmien pitää ratkaista.
– Jos tulee ”tasapelitilanne” tekniikan suhteen, niin sitten tietysti vaikutukset muuhun yhteistyöhön ja sen kautta tulevat mahdolliset hyödyt painavat.
Vanhasta kiehtoo jossakin määrin malli, jossa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kolmikantayhteistyöllä Pohjolan puolustusteollisuus vahvistuisi ja samalla saataisiin huippuluokan amerikkalaista sotilasteknologiaa.
Hän muistuttaa, että Suomen ja Ruotsin uskottava puolustus Itämeren alueella on Yhdysvaltojenkin intressissä.
Ruotsi ja Yhdysvallat ovat kuitenkin Suomen hävittäjäkaupassa kilpailijoita. Yhdysvaltojen intresseissä ei tässä asetelmassa välttämättä ole myydä amerikkalaistekniikkaan osin perustuviin ruotsalaishävittäjiin kaikkein parasta tavaraa.
– Puolustusalan hankinnoissa Yhdysvallat on erittäin tarkka siitä, keille ja millä ehdoilla se kaikkein edistyneintä tekniikkaa myy. Siinä mitataan ikään kuin sitä yhteistyön tasoa, Vanhanen myöntää.
Poliittistakin pohdintaa voisi helpottaa, jos amerikkalaisilla olisi tarjota ilmiselvästi Suomen tarpeisiin paras ja sopivin vaihtoehto.
Nyt tarjolla ovat huippumoderni, mutta vielä raakileena ja kalliina pidetty F-35 ja vanhan Hornetin kookkaampi versio Super Hornet.
F-35 -hanke on ollut jatkuvasti otsikoissa vaikeuksiensa vuoksi. Vikoja on löytynyt ja konetta on haukuttu ominaisuuksiltaan kehnoksi kompromissiksi.
Hornetien seuraajaprojektia, HX-hanketta puolustusministeriössä valmisteleva entinen Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri evp. Lauri Puranen ei halua lähteä puolustamaan mitään yksittäistä konetyyppiä. Hänen mukaansa F-35 on saanut tietyistä syistä kuitenkin erilaista julkista kohtelua kuin muut koneet.
– Yhdysvaltojen kongressi on vaatinut kertomaan julkisesti heille kaikki ongelmat. Eli kun heille kerrotaan, se tulee lehdistöön.
Purasen mukaan tämän vuoksi F-35 -hankkeella on paras läpinäkyvyys. Mikään muu maa tai valmistaja ei hänen mukaansa ole joutunut kertomaan ongelmistaan julkisesti vastaavalla tavalla.
Puranen muistuttaa, että koneiden kehitystyössä on aina ongelmia, jotka kyllä kovassa paineessa jossakin vaiheessa yleensä ratkaistaan.
– Tämäkään ei ole nyt puolustuspuhe kenenkään puolesta, vaan oikeastaan kuvaus siitä, että ei meitä nyt huolestuta se, että jossakin on ongelmia. Meitä huolestuttaa, jos jossain ei ongelmia tunnusteta eikä ole ryhdytty niitä ratkomaan.
Koneen valintaa pohditaan neljältä kantilta: suorituskyvyn, teollisen yhteistyön ja huoltovarmuuden, hinnan ja elinkaarikustannusten sekä turvallisuuspoliittisten vaikutusten näkökulmista.
Tärkein on Purasen mukaan suorituskyky, mutta myös esimerkiksi huoltovarmuudella on iso merkitys sotilaallisesti liittoutumattomalle maalle.
Gripeniä valmistava Saab mainostaa tuotettaan kuin autopuolella ”ysiysi”-Saabia aikanaan: Pohjolan oloihin tehtynä. Uusimmalla versiolla ei ole kuitenkaan vielä edes lennetty.
Ranskalaisten Lähi-idän sotatantereilla karaisema Rafale ja ilmataisteluominaisuuksiltaan ylistetty Typhoon ovat jo käytössä koeteltua tekniikkaa.
Koneiden aerodynamiikassa ja lento-ominaisuuksissa amerikkalaiset ja niin sanotuilla canard-etusiivillä varustetut eurooppalaiset edustavat eri koulukuntia. Molemmissa ratkaisuissa on Purasen mukaan hyvät ja huonot puolensa.
Puranen muistuttaa, että yksittäiset ominaisuudet eivät ole enää niin ratkaisevia. Kyse on paljolti siitä, kuinka vaikkapa neljän koneen osasto linkittyy maahan ja pystyy jakamaan maalitietoa keskenään toinen toistaan vahvistaen.
Vaihtoehdoista F-35:n kiinnostavuutta nostaa se, että se edustaa joukon ainoana niin sanottua viidennen sukupolven häiveteknologiaa.
Amerikkalaiskone näkyy tutkassa muita heikommin. Iso kysymys on kuitenkin, menettääkö ominaisuus merkitystään tulevaisuudessa tutkateknologian kehittyessä, mutta koneen ominaisuuksien pysyessä ennallaan.
Puranen ei suostu ottamaan asiaan kantaa muuten kuin viittaamalla kotimaiseen osin julkistettuun tutkimukseen asiasta. Siinä todettiin, että nykyaikaisilla erilaisia signaaleja lähettävillä ja tietoa yhdistelevillä monipaikkatutkilla häivekoneet saadaan näkymään jonkin verran entistä paremmin.
Myös uuden monitoimihävittäjän varustukseen liittyy pohdittavaa. Horneteihin on saatu Yhdysvalloista erikoisluvalla huippuluokan aseteknologiaa, muun muassa kauas maakohteisiin ammuttavia JASSM-ohjuksia. Niillä on käyttöikää enemmän kuin Horneteilla, joista viimeiset poistuvat käytöstä vuonna 2030.
Purasen mukaan konekaupan yhteydessä selvitetään, miten järjestelmien sovittaminen uuteen koneeseen onnistuu ja mikä on sen aiheuttama lisäkustannus. Kustannussyistä voi olla järkevämpää hankkia saman tien uusi aseistus ikääntyvän tilalle.
Koneiden toimittajat ovat antaneet vastauksensa Puolustusvoimien tietopyyntöihin. Niiden pohjalta valmistellaan tarjouspyynnöt.
Purasen mukaan 300-sivuiseen tietopyyntöön liittyy salainen osio, jossa on kuvattu erilaisia skenaarioita, puolustusjärjestelmää ja mahdollista vastustajaa ja annettu vastattavaksi miten skenaarioissa esitetyt operaatiot kyetään toteuttamaan tarjotulla kalustolla.
Yleisessä osassa on vastattu yksityiskohtaisesti muun muassa koneesta, hinnoista, käyttäjämaista, aikatauluista ja elinkaarikustannuksista esitettyihin kysymyksiin.
Tietopyyntöjen pohjalta ei ole tarkoitus pudottaa ketään vielä kisasta pois, ellei vastauksista ilmene jo suoraan, ettei keskusteluja kannata jatkaa.
Konekauppaan mahdollisesti koplattavasta teollisuusyhteistyöstä on vasta alustavia hahmotelmia.
Entinen vastakauppamalli, jossa Hornet-kauppojen yhteydessä myytiin laivanmoottoreita tai paperikoneita ei Purasen mukaan eurooppalaisen lainsäädännön vastaisena missään tapauksessa enää tule kyseeseen.
Hornet-hankinnan kulujen karkaamisesta on Purasen mukaan otettu opiksi, vaikka markan kelluttamisesta ei enää vaaraa olekaan ja euro tuo tiettyä vakautta. Valtiovarainministeriön kanssa selvitetään mahdollisuuksia valuuttasuojaukseen, joskin nekin ovat melko kalliita ratkaisuja.
Puranen myöntää, että kaupassa käytettävä valuutta on vaikea kysymys.
– Se riippuu hyvin paljon myös siitä, kuka on se myyjä. Euromaitahan siellä ei ole kuin Ranska, joka myy euroina näistä meidän vaihtoehdoista, Puranen muistuttaa.
Valitsijoiden urakkaa entistä epävakaammassa ja vaikeammin ennustettavassa maailmassa helpottanee se, että aikaa varsinaisiin ratkaisuihin on vielä vuosia.
Juttu on alun perin ilmestynyt Suomenmaan aikakauslehdessä 23.9.2016. Suomenmaan voit tilata täältä .