Some vahvistaa yhteisöllisyyttä maaseudulla – "Oikeastaan kaikki asiat ovat siirtyneet verkkoon"
Oikeastaan kaikki maaseudun asiat ovat siirtyneet verkkoon, Elina Vehkala Maaseudun Sivistysliitosta sanoo.
Sosiaalisesta mediasta – etenkin sen suosituimmasta palvelusta Facebookista – löytyy muun muassa kyläryhmiä, harrastuspiirejä, kylätoimintaa ja kirpputoreja.
– Maalla vapaa-ajan asioista suuri osa on somessa, ja se on mielestäni hyvä asia. Lisäksi eri sukupolvien ihmiset ovat luonnostaan tekemisissä sen kautta, mikä luo aitoa yhteisöllisyyttä, Vehkala toteaa.
Sosiaalinen media on tietysti vaikuttanut yhteisöllisyyteen kaikkialla, missä sitä käytetään laajemmin.
– Oikeasti some kutistaa välimatkoja monella tavalla. Harvaan asutun alueen asiat saa helposti yhdelle foorumille.
Monet seuraavat entisten kotipaikkakuntiensa tapahtumia ja puheenaiheita Facebookista käsin ja ovat tavallaan mukana yhteisössä.
– Yleensä ottaen ne jutut, mitä puhutaan kylänraitilla ja nuorisoseuroilla, ovat nyt myös verkossa.
Jutut, mitä puhutaan kylänraitilla ja nuorisoseuroilla, ovat nyt myös verkossa.
Elina Vehkala
Pienellä Facebook-haulla selviää, että kunnat näkyvät käyttävän sosiaalista mediaa myös sisäisessä viestinnässä. Hakutuloksista löytyy pitkät listat nuorisotoimea, kulttuuritoimea, liikuntatoimea ja niin edelleen.
Vuorotteluvapaalla MSL:n Pohjois-Suomen aluepäällikön tehtävistä olevan Vehkalan mökkikunta Pyhäjoki on hyvä esimerkki some-yhteisöllisyydestä.
– Hyvää Pyhäjoesta -ryhmässä jaetaan paljon mukavia asioita. Vanhojen valokuvien ympärille on puolestaan kehittynyt yli tuhannen ihmisen Facebook-ryhmä. Siellä on lukuisia vanhoja kuvia Pyhäjoen seudulta 1920–40-luvuilta.
Kunnan ydinvoimakeskustelu on luonnollisesti käynyt kuumana Facebookissa.
– Pyhäjoki on kaikkiaan hyvä esimerkki siitä, miten moninaista yhteisöllisyys ja keskustelu voi olla verkossa.
Etenkin tuulivoimalat ja muut suuremmat hankkeet aiheuttavat paljon verkkokeskustelua maaseutupitäjissä.
– Joskus somessa sanotaan sellaistakin, mitä ei kasvotusten välttämättä sanottaisi, Vehkala tietää.
Käyttämättömiä mahdollisuuksia maaseudulla toki vielä on. Asukkaat voivat olla eri foorumeilla päätöksenteon apuna ja viestiä keskenään vielä tiiviimmin yhteisistä asioista.
Harkittua some-strategiaa ja perinteisempää markkinointia ja tiedottamista yhdistelemällä kunnat ja kylät saavat itseään esille huokeasti.
– Olen itse kesäasukkaana kahdessa eri kunnassa. Toivoisin, että esimerkiksi kesäasukaskirjeet näkisi myös somessa. Lisäksi kunnat pystyisivät paremmin kohtaamaan esimerkiksi alueensa nuoret yrittäjät somen avulla.
Tyrnävän kunnanjohtaja Marjukka Manninen on ahkera somettaja, mikä tuottaa hänelle ja kunnalle positiivista näkyvyyttä. Hänellä on mikroblogipalvelu Twitterissä noin 500 seuraajaa ja Facebookissa tuhatkunta kaveria.
– Somettaminen tulee minulta aika luonnostaan työn ohessa, Manninen sanoo.
Muutama minuutti ennen haastattelua hän oli tviitannut linkin juttuun Tyrnävän ennakkoluulottomasta viljelykokeilusta.
– Myös muut toimijat kunnassa käytävät somea ahkerasti. Esimerkiksi Siemenperunakeskus ja kirkkoherra Timo Liikanen, joka on videoinut livenä saarnojaan Periscopen kautta.
Yrittäjiä on rohkaistu somen käyttöön muun muassa kunnan Tyrnävä Tarjottimelle -hankkeeseen kuuluvalla some-markkinointikurssilla.
Omannäköinen ja luonteva viestintä kantaa pitkällä tähtäimellä parhaiten. Mannisen mielestä tyrnäväläiset näyttävät somessa itseltään.
– Me teemme Tyrnävällä asiat omalla tavallamme, ja se näkyy tietysti viestinnässä muutenkin. Persoonaa laitetaan peliin, mutta luonnollisesti tietyissä rajoissa. Facebookia ja kunnan kotisivuja päivittävät monet eri henkilöt, jotta viesti pysyy raikkaana.
Kunnan strategia- ja kaavatyö sekä esityslistat ovat esillä myös somessa.
– Sitä kautta saamme paljon kommentteja ja keskustelua, mistä on apua päätöksenteossa ja ideoinnissa.
Osin samoja uutisia julkaistaan kunnan sivuilla ja Facebookissa.
– Tuntuu, että Facebookin kautta saamme asiat tehokkaimmin nopeasti tietoon. Etenkin nuoret tavoittaa hyvin somen kautta.
Myös media voi poimia jutunaiheita somesta. Esimerkiksi Tyrnävällä pelloille tehdyn viirupöllötaideteoksen ilmakuva on ollut esillä valtakunnan mediassa.
– Sekin kertoo kunnastamme jotain, kun viljelijä ehdottaa itse tuollaisen taideteoksen tekemistä pelloilleen, Manninen naurahtaa.
Tuntuu, että Facebookin kautta saamme asiat tehokkaimmin nopeasti tietoon.
Marjukka Manninen
Kyläyhdistyksille some-koulutuksia järjestänyt satakuntalainen it-alan yrittäjä Auli Lepistö on itsekin kyläyhdistysaktiivi.
– Kun vaikkapa yhteisistä talkoista innostuu vielä tekemään jutun Facebookiin, talkoisiin on muidenkin helpompi tulla seuraavalla kerralla, Lepistö näkee.
Hänen mielestään kyläyhdistyksillä on edelleen hyvä olla kotisivut, joilla on pysyvämpiluonteinen materiaali kuten perusasiat, yhteystiedot ja historia.
– Esimerkiksi kylätalojen varaamisessa olen neuvonut käyttämään Googlen kalenteria. Sen avulla olen itse saanut varaussoitot puolta vähemmäksi.
Lepistö lähtee usein koulutuksissaan aivan perusasioista eli siitä, miten sosiaalisen median työkaluja yleensä ottaen voi käyttää hyödyksi.
– Moni on innostunut koulutuksissa Facebookin mahdollisuuksista ja perustanut oman tilin. Jo Facebookin ryhmiin kuuluminen on sinällään yhteisöllisyyttä.
Etenkin vanhemmassa ikäpolvessa on niitä, jotka eivät ole verkossa millään tavalla ja voivat vieroksua tietotekniikan käyttämistä.
– Kaikki eivät hallitse some-työkaluja, mutta heitä ei saa unohtaa. MSL:n ajatuksena on, että verkko on arkinen työkalu kaikkialla asuville ja kaikenikäisille suomalaisille. Se on tavallaan oikeuskin, Vehkala sanoo.
Juttu on alun perin julkaistu 2.9.2016 Suomenmaan aikakauslehdessä. Lehden voit tilata täältä.