Turvallisuushuolet ohjaavat EU:n tulevaa suuntaa
Kutistuva Euroopan unioni hakee uutta virtaa turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä.
Kansalaisten turvallisuushuoliin vastaaminen on noussut keskiöön, kun EU pohtii, miten se turvaisi tulevaisuutensa Britannian lähdön jälkeen.
Ranskassa ja Belgiassa uusien terrori-iskujen pelko ja poliisiratsiat ovat arkipäivää, Suomessa ja Baltiassa turvallisuuden tunnetta järkyttää ennen muuta Venäjä.
– On vain loogista, että jäsenmaiden johtajat haluavat profiloida itsensä EU:ssa näillä asioilla, sanoo tutkimusjohtaja Steven Blockmans CEPS-ajatuspajasta Brysselistä.
Euroopassa on viime päivinä käyty vilkasta sukkuladiplomatiaa EU:n tulevasta suunnasta.
Turvallisuuskysymykset nousivat vahvasti esiin Saksan liittokansleri Angela Merkelin Euroopan-kiertueella.
Sen aluksi Merkel tapasi Ranskan ja Italian johtajat lentotukialuksella Välimerellä.
– Kuva oli aika hätkähdyttävä: tässä on kolme tärkeää EU-maiden johtajaa, jotka tuntevat olonsa mukavaksi puhuessaan Euroopan tulevaisuudesta sota-aluksen kannella, Blockmans sanoo.
Seuraava etappi EU:n tulevaisuuden pohdinnassa on 16. syyskuuta Slovakian Bratislavassa, jonne EU-maiden johtajat kokoontuvat Britanniaa lukuun ottamatta.
Kulissien takana näkemyserot EU:n tulevaisuudesta ovat yhä suuria.
Etelä-Euroopassa hellitään ajatusta talouspoliittisen integraation syventämisestä ja yhteisvastuun kasvattamisesta. Pohjoisessa tähän suhtaudutaan hyvin nihkeästi.
Suomi kannattaa vahvasti EU:n turvallisuusyhteistyön tiivistämistä. Käytännössä se on vielä monen mutkan takana, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku.
– Mahdollisuudet on tunnustettu jo aikaa sitten, mutta eteneminen on ollut hidasta.
Turvallisuusuhista on eri näkemyksiä jo maiden maantieteellisen sijainnin takia.
Toisaalta valtaosa EU-maista kuuluu Natoon ja pitää sitä ensisijaisena turvallisuutensa takaajana.
EU pystyy kuitenkin täydentämään Natoa monella tavoin, Blockmans sanoo.
EU-yhteistyötä voi syventää esimerkiksi poliisiasioissa, tiedustelutiedon vaihdossa ja ulkorajavalvonnassa.
Myös ajatus EU:n armeijasta on pulpahtanut jälleen pintaan. EU-eroon valmistautuva Britannia on ollut sen äänekkäin vastustaja.
– Meidän tulisi listata turvallisuus prioriteetiksemme ja alkaa rakentaa yhteistä eurooppalaista armeijaa, sanoi Unkarin pääministeri Viktor Orban perjantaina Varsovassa. Tshekin pääministeri Bohuslav Sobotka yhtyi näkemykseen.
Myös presidentti Sauli Niinistö on pitänyt ajatusta EU-armeijasta esillä. Idea ammutaan usein epärealistisena alas.
– Se on jonkinlainen EU-politiikan kummitus, joka aina tulee esiin. En näe, että sitä kautta voitaisiin edistää tätä keskustelua juurikaan, Iso-Markku sanoo.
EU-pääkaupungeissa puhutaan mieluummin ”puolustusunionista”.
Steven Blockmans on yksi termin kehittelijöistä.
Puolustusunioni tarkoittaa, että halukkaiden maiden puolustusvoimat voisivat lisätä vaikkapa yhteisiä materiaalihankintoja tai koordinoida puolustusbudjettejaan.
EU-armeijalla on negatiivisempi kaiku: äärimmilleen vietynä se johtaisi kansallisten armeijoiden lakkauttamiseen.
– Epäilen vahvasti, että Orban tai Sobotka tarkoittavat tätä. He ehkä tarkoittavat, että kansallisten armeijoiden tulisi tehdä enemmän yhteistyötä.
Blockmans pitää selvänä, että EU kulkee kohti puolustusunionia. Myös Saksan puolustusministeriö on ottanut termin käyttöön.
– Saksa johtaa näitä pyrkimyksiä. Toistaiseksi melko hitaasti, mutta näyttää, että Brexitin myötä idea saa jalansijaa.