Euroopan puolustaminen ei välttämättä sopisi Trumpille
Eurooppalaispoliitikoiden sylissä ei ole vain brexit, pakolaiset, Turkki, terrorismi tai Venäjä.
Myös Nato ja ennen kaikkea Yhdysvaltain suhde Natoon voi muodostua pahimmillaan ongelmaksi – etenkin jos republikaanien Donald Trumpista tulisi Yhdysvaltain seuraava presidentti.
Trump ottaa kantaa eurooppalaiseen puolustukseen tällä kertaa poikkeuksellisen arvovaltaisella foorumilla, New York Timesin haastattelussa.
Hän toteaa, että ei sitoutuisi automaattisesti muiden Nato-maiden, kuten Baltian, puolustamiseen Venäjän hyökkäykseltä, vaan tarkastelisi asiaa sen mukaan, miten Baltian maat ovat täyttäneet velvoitteensa Natoa kohtaan.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen huomauttaa, että kansainvälisten sopimusten periaatteena on, että ne sitovat valtioita riippumatta siitä, kuka kulloinkin on vallassa.
– Natossa ei voi alkaa valikoida, mitä jäsenmaata itse kukin puolustaa ja mitä ei.
– Voidaan sanoa hyvästit Natolle ja aika monelle muullekin kansainväliselle sopimukselle, jos Trump alkaa arvioida uudelleen edeltäjiensä tekemiä sopimuksia.
Jäsenmaa voi jättää Naton ilmoittamalla siitä vuotta aiemmin muille. Käytännössä Natosta lähdettäisiin vasta monimutkaisen poliittisen päätöksenteon jälkeen.
Trumpin ajatukset poikkeavat istuvan presidentin Barack Obaman näkemyksistä. Obama lupasi vastikään Naton Varsovan huippukokouksessa, että Eurooppa voi luottaa Yhdysvaltoihin ”aina”. Nato on niin ikään hiljattain päättänyt uusien joukkojen lähettämisestä Baltiaan ja Puolaan.
Yhdysvalloissa on jo pitkään vaadittu, että eurooppalaisten Nato-maiden tulisi kasvattaa puolustusbudjettejaan. Trumpin kannanotot voikin nähdä joko patisteluna tai uhkauksena Euroopalle: mikäli Euroopan maat eivät ala lisätä puolustusmenojaan, koituu siitä seurauksia.
Yhdysvalloilla ja tässä tapauksessa Trumpilla on varaa uhitella, sillä USA maksaa suurimman osan Naton kustannuksista.
– Hän voi kiristää tai kammeta suurempia maksuosuuksia ja vastuita eurooppalaisilta liittolaisilta ja alkaa kiristää sitä ruuvia, pohtii Tiilikainen.
Naton jäsenmaiden tulisi pistää puolustusmenoihin kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Vain viisi jäsenmaata, niistä aivan omassa luokassaan Yhdysvallat, on päässyt tavoitteeseen. Natoon kuuluu 28 maata.
Näin ollen Yhdysvaltain esittämälle arvostelulle epäreilusta taakanjaosta on pohjaa.
– Poliittinen sitoutuminen on alkanut horjua. Yhdysvalloissa katsotaan, että Eurooppa on vauras ja jaloillaan, joten miksi Yhdysvaltain pitäisi kantaa päävastuu Euroopan puolustamisesta, Tiilikainen huomauttaa.
Hän jatkaa, että jää nähtäväksi, miten Trump näkee liittosuhteen arvon ja onko hän valmiimpi käyttämään vähän ”härskimpiä keinoja”.
Maailmanpolitiikan valta-akseli kallistuu yhä vahvemmin Yhdysvaltain ja Kiinan väliseksi.
Ensi vuonna Aasian alueen uskotaan tuottavan lähes puolet maailmantalouden kasvusta Yhdysvaltain ulkopuolella, kertoo Sitra. Maailman väestöstä noin 60 prosenttia asuu Aasiassa.
Tästä huolimatta Eurooppa on etenkin Venäjän ja Lähi-idän sekä historiallisen yhteyden takia merkityksellinen Yhdysvalloille.
– On tietenkin Euroopalle ydinkysymys, miten pitkälle Trump antaisi muutoksen tuulen puhaltaa, Tiilikainen sanoo.