Kekkosen vuodet olivat hyvää aikaa Suomelle
Urho Kekkosen ensimmäisestä valinnasta Suomen tasavallan presidentiksi tulee kuluneeksi ensi maanantaina (15.2.) 60 vuotta.
Vuoden 1956 presidentinvaalin ja sen aikojen tapahtumissa oli jotakin symbolista Kekkosen elämälle. Se oli täynnä taisteluja.
Oli kulunut vasta kymmenen vuotta hävitystä sodasta. Koko maailma oli ollut myllerrysten kourissa. Suomea uudelle tielle luotsannut J. K. Paasikivi oli väistymässä.
Vaalikin oli dramaattinen poliittisine peleineen ja äärimmäisen tasaisine tuloksineen. Uutta presidenttiä tervehdittiin yleislakolla. Mutta Kekkonen selvisi voittajana niin presidenttikautensa alusta kuin myös tulevista vuosikymmenistä.
Ne olivat Suomelle ja suomalaisille hyvää aikaa.
Taloudellinen kehitys oli nopeaa. Koko Suomi teollistettiin. Tämä antoi mahdollisuuden hyvinvointivaltion rakentamiseen. Toteutettiin peruskoulu ja hajautettiin yliopistolaitos maakuntiin.
Suomi nousi nopeasti kansakuntien eturiviin.
Kekkonen oli tässä työssä suuressa roolissa. Hänen henkilökohtainen panoksensa näkyi monella alalla. Ennen muuta hänen politiikkaansa on kiittäminen siitä, että Suomi selvisi kylmän sodan ankarissa paineissa menestyksekkäästi.
Suomi hyötyi kylmän sodan ajan Neuvostoliitto-suhteistaan.
Suomi säilytti itsenäisyytensä, yhteiskuntajärjestelmänsä ja kansallisen liikkumavaransa, vaikka sen naapurina oli maailman toinen supervalta, joka hallitsi laajaa blokkia.
Tämä vaati viisasta Paasikiven–Kekkosen linjan mukaista politiikkaa. Sen ytimessä olivat hyvät suhteet naapurimaihin. Tämän varaan rakentui Suomen sodan jälkeinen ulkopolitiikka.
Ja vaikka maailma on muuttunut melkein päälaelleen, Paasikiven–Kekkosen linjan perusajatus on yhä kestävä.
Suomi hyötyi kylmän sodan ajan Neuvostoliitto-suhteistaan. Talouden nopea kasvu oli suurelta osalta laajan idänkaupan ansiota. Tässäkin työssä Kekkosen henkilökohtainen merkitys oli korvaamaton.
Urho Kekkonen erosi presidentin virasta sairauden takia syksyllä 1981. Tuostakin ajasta on siis kulunut kohta jo 35 vuotta. Silti monet Kekkosen politiikan kulmakivistä ovat yhtä ajankohtaisia kuin silloin, kun hän oli tasavallan tärkeimmässä tehtävässä.
Yksi Kekkosen suuria toimista oli rauhan politiikka. Hän ajoi sekä yhteiskuntarauhaa että maailmanrauhaa. Hän oli yhteistyön poliitikko.
Tässäkin asiassa Kekkosen näkemykset sopivat yhä tähän päivään. Esimerkiksi sopii lainaus Kekkosen ensimmäisen presidenttikauden alusta, vuodelta 1957:
”Eikö rauhanpolitiikka tämän päivän maailmassa ole kansallinen välttämättömyys kaikille kansoille? Laupias Sallimus varjelkoon maailmaa, että tämä ymmärrettäisiin ajoissa.”
Urho Kekkonen oli juuriltaan maalaisliittolainen ja esikuva myöhemmillekin keskustapolville. Hänen politiikkaansa saisivat muutkin nykypäivän päättäjät opiskella.
Suomi hyötyi kylmän sodan ajan Neuvostoliitto-suhteistaan.